Aamulla kello pärähti viideltä, painoin torkku nappia.. uudestaan... uudestaan... kunnes puoli kuusi ajattelin että perhana, nousen vasta kuudelta. No, lopulta sain itseni ylös vasta 6.15 kun Riku töni että nyt ylös, sun pitäis olla jo töissä. Murahtelin mielessäni että mene itse töihin perhana ja anna mun nukkua :) Ei vaan pakko oli nousta. Tämän taudin takia en millään jaksanut nousta, ja vielä ulos lähtiessäni vaille 7 silmät painui väkisin kiinni. Aamu kahvi ei meinannut mennä alas, kurkku kivun takia :( Joka paikka räkää täys, uuh!!
10 aikaan alkoi keuhkoissa tuntumaan todella ahtaalta ja tuttu infektioastmahan se sieltä antoi itsestään kuulla. Ajattelin että nyt riittää, tämä lähtee kotiin. Kotona piippua kehiin ja hyvin luisti taas hengitys.
Riku kävi syömässä. Valitin sille oloani ja se ehdotti että nuku tai katso joku leffa, joo joo :) Hetken siinä makasin (korkeintaan 10min) ja laitoin nettiradion päälle ja arvaattekos mitä sitten tein... SIIVOSIN :) No, kun kerrankin taas sai ihan rauhassa puuhastella niin mikäs siinä :) Olokin helpottui hieman, ihmettelin että kuis se nyt silleen.
Haettiin lapset hoidosta vaille neljä, tein ruoan ja syötiin. Sitten ajeltiin kaikki sinne rakennuksille. Sanoin Rikulle että varmaankin olen jo paranemaan päin. Niinpä niin, ei olisi pitänyt sanoa mitään. Siellä tuli kurkku taas kipeäksi, menin taas niin tukkeeseen kun olla voi, voimat katosi. Makoilin heidän sohvalla :) Tämä Satu ilmeisesti sääli minua tai tietäähän se sen ihan tasan tarkkaan minkälaista on hoitaa lapsia ja kotia flunssassa (hän on ollut jo 9v kotona lasten kanssa) joten hän ilmoitti täpäkästi että nyt hän tekee meidän lapsille iltapalaa ja katsoo että ne syö ja sinä saat kuumaa kahvia ja mansikoita että saat vitamiineja :) OI mitä luksusta, koskaan kukaan ei ole minulle noin tehnyt/sanonut. En laittanut vastaan ollenkaan :)
Ne söi ja miehetkin tuli ylhäältä alas kahville. Sitten lähdettiinkin kotiin, kello oli jo puoli yhdeksän.
Kotona heti soitin Aleksille, siitä kun ei ole mitään kuulunut. Miro ja Lottakin kertoili päivästään. Pesin lasten hampaat ja pistin ne nukkumaan ja just ehdin katsomaan tehistä.
Kello on taas yli 23, karsee olo mutta ei ole kuumetta. Vähintäänkin silmät pullistuu päästä, päätä särkee, kurkussa edelleen se pirun kellukka.
Aamusta olenkin kotona, Lotalla on se lääkäri 9.00 ja siitä mennään sinne verikokeeseen testeihin. Nyt on pakko mennä makuu asentoon, hei hei!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti