Auto hajosi, muksut riehui urakalla... eli ei niin hyvä päivä

Reippaana menin kuuteen töihin jo ja hommaa oli tajuttomasti.
Saatiin keikka yhteen häätö asuntoon ja ai kamala mikä näky. Isännöitsijä varoitti että poliisit on vielä paikalla, olin että joo mitähän sieltä tulee. Huoltomiehet oli suurin piirtein tyhjentänyt asunnon jo, poliisit tutki ja hääräsi. Vaikka en kovin kysellyt mutta sain sellaisenkuvan että vanhemmat/toinen vanhemmista oli joutunut vankilaan ja siellä asui heidän kanssaan ainakin pieni vauva. Tuttipulloja, korviketta, vaippoja löytyi kaapeista. Parit 70cm vaatteet. Karvat nousi oikeesti pystyyn, ihan hirveää. Vauva oli ilmeisesti viety pois vanhemmilta.

Puoli kahden aikaan tulin kotiin, Riku lähti tunti siitä kalaan poikien kanssa. Minä innolla aloin pakkaamaan ja lapset saivat pelata hetken. Tein meille ruokaa ja syönnin jälkeen mentiin vankilalle viideksi. Siivosin auton siellä lähtö kuntoon. Lapset jotenkin siellä riehaantui ihan totaallisesti
Kun kotiin tultiin puoli seitsemän aikaan huomasin että akun valo paloi punaista vaikka auto oli käynnissä, kierrokset heitteli. Ja muksut tappeli, kiusasi, toisiaan ja pelleili. Eivät uskoneet yhtikäs mitään.
Eikun Rikun isälle soittamaan (se kun on auto korjaaja) ja se käski ajaa takaisin. Ja muksut veti omaa showta takapenkillä ja mulla kiehui....
Se sitä tutki mittareilla ja kokeili ja katseli. Sanoi että ei tällä kyllä uskalla mihinkään nyt lähteä, hän katsoo sitä huomenna. Helkutin kivaa, jes. Lapset itki kun ei päästä mökille ja hetkessä itku muuttui taas riehumiseksi, grrr. Otettiin niiden toinen auto, sellainen Mazda, iki vanha joka nitisee ja natisee, kauhuissani totesin lapsille että eihän tässä toimi jarru kunnolla :) Koko helkatin auto matkan kotiin he tappeli ja riehui, MIKÄ KUMMA VAIVAA.
Pihalla kielsin sen kymmenen kertaa... älkää juosko ja eikös miro kaatunut. Ei kuulemma kuullut kun kielsin, siis just.
Rapussa huusivat vielä ja sitten se napsahti, pinna meinaan. Sai naapuritkin kuulla että mamma oli kiukkunen :) Huusin että nyt helvetin nopeasti Aleksi omaan sänkyyn, Lotta omaan sänkyyn ja Miro nurkkaan, te olette nyt siellä häpeämässä kun ette saatana usko MITÄÄN mitä sanon. Karjuin niin kovaa että kaikki varmasti kuuli. Kiukuissani huusin olkkarista kaikille että: Onko nyt kivaa kun äiti on näin vihainen, nyt kaikki on todella hiljaa niin kauan kun MINÄ sanon, minä määrään ette TE. Te ette halua tietää mitä äiti tekee seuraavaksi jos joku sanoo SANANKIN tai päästää pienenkin äänen. Tosin sitten Mirohan se kysyi että no mitä teet? En ollut ajatellut uhkaustani niin pitkälle että mitä tosissani tekisin :) joten sanoin tiukasti, sinä et halua tietää.

Pidin heidät siellä n 10-15min, sen verran että rauhoituin. Pyysin ne olohuoneeseen, ja jokainen sai kertoa miksi niin käyttäytyi ja minä kerroin miksi minä suutuin. Sanoin lapsille että äitihän ei pienestä suutu noin eli tekin varmaan ymmärrätte että olitte todella tuhmia kun ette uskoneet, lapset oli samaa mieltä. Tilanne rauhoittui ja pyydettiin anteeksi puolin ja toisin.

Kuulin että saataisiin vissiin auto jo huomenna, yritin kyllä vihjalilla isännälle että eikös me sitten huomenna mennä autokauppaan kun kerta on aikaa :) Ei se tainnut innostua... vieläkään...

Jaa nyt menee ohjelma jo Faktalta, kertoo riskisynnytyksistä. Tosi hyvä ohjelma :)

Heippa :)