Tauti jatkuu ja ärri purri Lotta, minun voimat vähissä

Reippaana olin jo hieman yli kuusi autolla lähdössä töihin. Ilta meni siinä oloa ähistellessä :( Inhottavaa tälläinen flunssa.

Työpäivä meni nopeasti ja pomon kanssa tehtiin töitä koko päivä kahdestaan. Hän välillä voivotteli kun kuunteli minua, aivastelua, niistämistä, yskimistä ja ähinää. 11.30 komensi minut jo kotiin.

Jo se Lotta aloitti jo eskarin pihalla sen huutamisen jos asiat ei mene niin kuin HÄN haluaa, herranjumala. Eskariope kehui Miroa. He olivat tänään harjoitelleet kirjaimia ja aakkosia ja viisi vuotiaiden ei olisi tarvinnut osallistua mutta Miro halusi ja aivan samanlailla suoriutui eskari tehtävistä kuten eskarilaiset :) Puhuttiin vaan että hieno juttuhan se on, ja sovittiin että Miro saa osallistua kaikkiin eskari juttuihin jos vaan itsellä halua riittää.

Ai niin, päivällä n 10 aikaan aleksi soitti mulle töihin. Olin että mitä on sattunut. Hän vaan halusi kertoa kun hänellä ei ole yhtään kaveria ollut ja ei kehtaa mennä toisten leikkeihin. Yritin kannustaa että sekaan vaan mutta ei. Höpöteltiin (vaikka se on kyllä kiellettyä kesken koulupäivän) koko välitunti. Voi toista!

Riku haki aleksin koulusta kun satoi kaatamalla. Poika söi taas valtavan määrän ruokaa ja pienen kiukun saattelemana teki läksyt, ei olisi kiinnostusta riittänyt.
Lotta huusi sitten kaikkien puolesta, jos ei asiat mene kuten hän haluaa niin oksat pois ja huuto alkaa. Olen sen nyt päivällä 3 kertaa komentanut omaan huoneeseen huutamaan, kerran piti raahata kun ei olisi halunnut sitäkään. Huutaa siellä sen 5-10min ja tulee takaisin kun mitään ei olisi tapahtunut.

Kohta kello on puoli neljä ja pitäis ruokaa tehdä. Räkää on joka kolo täynnä, blaah :( En kyllä mene tänäänkään lenkille, jos ei ihme parantumista tapahdu. Nyt on jo kolmas päivä menossa, kai tämä kohta loppuu. Katsotaan vaan, illalla on kuitenkin taas kauhea olo.

ILLALLA:

Liekkö tämän taudin syytä tai tulevien kuukaustisten tai molempien yhdessä, mutta pinna katkeaa aivan justiinsa. Onneksi päivät ei ole yhtään pidempiä mitä ne nyt on :)
Lapset on AIVAN kamalia. Mitä tahansa sanon... kun seinille puhuisi. Pitää huutaa ja mesoa niin kauan kunnes joku lapsista alkaa itkemään. Kun ei normaali puhe mene perille, ei saakeli millään!!!!! Kaupassa kävin lasten kanssa (riku oli rakennuksilla), ne juoksi kun päättömät kanat ja minä huudan kun mikäkin!!
Paasasin niille että on se kumma kun toiset lapset osaa leikkiä mutta te ette. AINA alkaa huutaminen, riehuminen, juokseminen ja lopulta toisten syrjintä/mielen pahoittaminen. Huusin autossa naama punaisena ja itsekkin tajusin että nyt minun pitää rauhoittua ja hiljennyin.

Minä kumma minua vaivaa kun pinna katkeaa tällä tavalla!!!!!!
Ihanaa että saan olla lasten kanssa kotona puolesta päivästä lähtien, enkä mistään hinnasta vaihtaisi sitä pois mutta joku nyt klikkaa. Oma veikkaukseni on että tämä tauti vie voimat, niin kun se viekin, koti on räjähtämis pisteessä kun en jaksa kun tiskikonetta täyttää. Ja sekin varmasti vaikuttaa kun nyt en ole lenkille päässyt hermoja lepuuttamaan, ja enkä kyllä menekkään ennen kun tämä pöpö on lähtenyt. Mutta on se kyllä sellainenkin juttu että lapsilla on joku vaihe menossa. Ei ne ennen ole tuollaisia kauhu kakaroita olleet. Kyllä tämä tästä Tiina, kyllä tämä tästä... joskus :)

Uuh, nenu aivan tukossa. Nälkäkin olisi. Riku kilisyttää tuossa koneella...pokeria pelaa taas, grr. Kirosinkin Rikulle nyt illalla kun hän tokaisi että, jaa sun olo ei ole parantunut vieläkään niin sanoin sille että alkaisi edes sattumaan jonnekkin, tulisi tulehdus niin lähtisi tämä hemmetin tauti mutta ei.

Nämä muutamat päivät on ollut pelkkää valitusta vaan mutta hällä väliä, saanpahan edes jonnekkin kiukuta ja purnata :) Varmasti minunkin elämäni alkaa hymyilemään kun pääsen tästä kamalasta taudista eroon. Jaksaa sitten ihan eri lailla lasten, Rikun ja kodin kanssa. Jaksan rakentavasti ja huutamatta pitää lapsille kuria. Jaksan touhuta niiden kanssa, nyt ei pysty. Aamulla heti sitä odottaa jo iltaa että saisi laittaa lapset nukkumaan.

Lapset nukkuu jo onneksi. Ajattelin keittää teetä ja iltapalaa väsätä, pistää yökkärin ja villasukat jalkaan ja ottaa peiton ja mennä katsomaan telkkaa. Koti on yksi kaatopaikka, ja viikonloppuna pitäisi minun synttärit järjestää. On aika helvetin iso urakka, paree lähteä tämä tauti äkkiä.

Hyvää yötä teille!!!