Otsikkokin jo kertoo kaiken, huoh. Jo tästä päivä kehkeytyi...
Miro oli siis kotona minun kanssa ja terveeltä vaikuttaa. Oltiin pihalla ja meillä oli kivaa kahdestaan, tosin minä meinaan välillä hukkua omaan räkääni. kehkot aivan tukkeessa :(
Mentiin Lottaa hakemaan, siellä ne pelaili polttopalloa. Kamalaa, Lotta jotenkin lipsahti ja kaatui, suoraan naamalleen/leualleen. Verta tuli kun sanonko mistä. Tyttö potkii ja huutaa "sattuu sattuu, äiti sattuu leukaan ja hampaisiin" Hoitajat ja minä rynnättiin paikalle, sieltä juoksi koulun jumppa opekin kun huomasi veren määrän. Yllättävän rahallinen olin, kyselin ja katselin ihan rauhassa Lottaa ja yritin tyttöä rauhoitella siten. Mentiin puhdistamaan kouluun sisälle ja onneksi oli vaan maito hammas mikä lähti. Ikävän oloisesti kyllä repeytyi irti ja ikenestä se veri tuli, aivan varmasti sattui ja paljon. Leuka on myös komean näköinen nyt, ihan naarmuilla ja yksi isompi palakin lähti ja mukavasti turposi.
Kotona Lotta sai jäätelön niin mieli parani hieman :) Nyt ei kyllä Miss Suomi kilpailuihin pääsisi tuolla naamalla :)
Sanoin Lotalle että tänään ei mennä verikokeeseen ettei tule toista ikävää juttua samalle päivälle. Lotan kun pitää siellä allergia testeissä käydä. Hain Miron kanssa tänään puudutus laastareita Lotalle sitä varten. Viimeksi oli NIIN AIVAN KAMALA kokemus, minäkin itkin Lotan kanssa.
Aleksikin tuli sitten ja siinä iltapäivä meni uhmakkaissa ja riehuvissa merkeissä!! Siivoilin hieman, torkuin hieman sohvalla :)
Riku tuli neljän aikaan ja syötiin. Aleksilla oli harkat tänään. Ei poika olisi millään tahtonut mennä. Sanoi että maha on kipeä vähän. Joo joo, sanoin minä en uskonut kun kerta 10min ennen jaksoi sisällä juosta. Riku lähti sen kanssa kun sanoin etten todellakaan jaksa juosta kun muutenkin hukkuu tähän limaan keuhkoissa. Riku totesi ettei oma olokaan kovin kummoinen ole mutta menee silti.
Kotona siinä pelailtiin toisten kanssa pelejä yms oltiin vaan. Lotta yht äkkiä alkoi valittamaan kun taas sattuu silmien taakse ja otsaan. Olin että juuh hieno homma, taas sitä mennään. Makoili sohvalla, yritti leikkiä mutta ei pystynyt. Siristeli silmiään. Käytin kuitenkin molemmat suihkussa, ja suihku hieman auttoi Lottaa, hetkeksi. Ja taas sama valitus ja itku. Noh, sitten tulikin jo Aleksi ja Riku. Riku huutaa jo ovelta "pois alta, vessa vapaaksi Aleksi tulee ja sitä oksettaa ja vatsaan sattuu". Oli kesken harkkojen alkanut kova vatsa kipu ja autossa oksetti (hieman nolotti kun en uskonut aikaisemmin). Aleksi teki tarpeensa muttei oksentanut, kippurassa kakkaa väänsi ja kyyneleet valui silmistä. Olin että JEE, yksi itkee silmä ja otsa kipua ja yksi vaikeroi vessassa. Sitten Riku tokaisi oman olonsa olevan tosi huono, keuhkot hellänä ja huimaa, jes. Miro sentään terve!!!! Siinä sinkoilin edes takaisin ja sain tehtyä iltapalat mutta kukaan muu ei syönyt paitsi Miro. Aleksikin Alkoi itkemään että päähän sattuu tosi paljon, annoin lääkkeen ja se meni Rikun viereen meidän sänkyyn. Rikullakin on taas kuumetta. Totesi että kai se nyt jo pitää käydä lääkärissä jo kun kyseessä on kuitenkin jälkitauti. HALOO ehkä joo, sanoin siitä jo lauantai iltana kun oli kuume noussut uudelleen. Miehet ne miehet!!!
Vein Lotan sänkyyn ja kahdeksan aikaan ja annoin Pronaxenia (vai miten se nyt kirjoitetaan), pari minuuttia se itki ja vintti pimeni. Myöhemmin Rikun kanssa juteltiin että olisi pitänyt päivystykseen mennä, niinhän ne viimeksi sanoi siellä kun kyseisestä vaivasta oltiin jotta voisivat selvittää onko tuo mitä. Mirokin meni nukkumaan siitä. Aleksikin nukahti melkein heti, vatsaa valitteli hieman. Ja Rikun kuume vaan nousee....
Huh, on tämäkin ilta ollut taas. Aamulla näkee missä kunnossa minun perhe on. Pääseekö Aleksi kouluun? Entä onko Lotta missä kunnossa? Riku nyt osaa itsekkin lääkäriin mennä.
Tänään sattui minulta huono lipsahdus. Aleksi huomasi minun lompakossa elinluovutus kortin joka minulla on, niin ja Rikullakin. Ja hän halusi tietää mikä se on. Yritin mahdollisimman hieno varaisesti kertoa mihin tarkoitukseen kyseinen kortti on mutta itkuksihan se meni Aleksilta. Se ressukka luuli että minä kuolen. Yritin toisin päin asian kääntää, että jos vaikka isillä on huono sydän ja tarvitsee uuden niin sellainen ihminen jolla tämä kortti on voi antaa isille sydämen jos sille tapahtuu jotain esim onnettomuus. Ei se oikein auttanut sekään. Lapset luulivat että minä luovuttelen muuten vaan niitä elimiäni, ihan huvikseni :) Kerroin sitten että verta voi luovuttaa ihan kuka vaan ja siitä ei tapahdu mitään pahaa. Ja kuinka isikin sai toisen ihmisen verta kun isiltä leikattiin masu (umppari) ja joku ihminen auttoi isiä kun se antoi omaa verta.
Se oli vaikeampi keskustelu kun kuolemasta puhuminen.
kello on jo 21.30, pitää kai se siirtyä sänkyyn pikku hiljaa telkkaa katsomaan.
Jos vaan kaikki lapset ovat terveinä aamulla ja menee hoitoon ja kouluun niin minä menen Katjalle aamu kahville. Kivaa, pääsee purkamaan itseään taas :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti