oltiin hieman yli kahdeksan Lotan kanssa helsingissä ja isä haki meidät asemalta ja kyyditsi sinne sairaalaan. Tuollaiset sairaala päivät on kyllä rasittavia, odottelua vaan. Se astma koe kesti yllättävän kauan, melkein 1.5h. Mutta Prickit vaan n 20min yhteensä. Tuloksena oli että suoranaisesti astmaa ei ole MUTTA Lotalla on taipuvaisuutta tukkoisuuteen keuhkoissa/yö yskään/rasitus yskään yms astman vaivoihin. Joten oireiden mukaista hoitoa sitten, jos tarvitsee niin avaavia kehiin. Mutta kortisoneja ei näillä näkymin tarvitse, se on kyllä hieno homma. On se sellaista myrkkyä kuitenkin ettei turhaa halua sitä antaa. Lähete on voimassa nyt toistaiseksi sinne vielä että saadaan mennä jos tulee jotain. Mitään allergiaa ei myöskään löytynyt, tosin testasi vaan yleisimmät 10kpl. Eläimiä, siitepölyjä, huonepöly. Tenttasin sitä lastenlääkäriä kovasti ja kyselin niin paljon ettei lääkäri edes saanut vastattua edellisiin :) Puhuttiin paljon siitä Lotan migreenistä ja hän kehoitti hakemaan lähetteen lasten neurologille. Tuo sanoi että jos lapsi saa 2 tai useammin kohtauksia kuukaudessa niin se tutkitaan, koska lapsi on kyseessä. Joo, eli nyt varaamaan terkkarilääkärille aikaa, jotta hän kirjoittaa lähetteen taas lasten neurologille. Miksi nämä vaivat ei voisi olla jotain ihan pikkuisia, kamalaa kiikuttaa erikoislääkäriltä toiselle. Lääkäri oli kyllä ihmeissään näistä Lotan oireista (yskästä, urtikariasta, infektioastma oireista yms) ja kuitenkin tulokset oli negatiiviset ja ei oikein jaksanut uskoa etteikö edes piilevää astmaa ole. Sanoi että Lotalla on suuri riski kyllä sairastua ihan kunnon astmaan ja on hyvä että Lotta osaa itse tulkita omia oireita ja osaa ottaa itse lääkkeet.
Lopuksi vielä astmahoitaja opasti Lottaa turbuhalerin käytössä.
Mutta hieno homma että saatiin varmuus ettei ole astmaa :) Mutta surettaa kun tuli tuo toinen juttu, tosin pakkohan sekin on tutkia tai siis varmistaa että on sitä migreeniä ja saisi siihen migreenilääkityksen.
Jo kahden jälkeen päästiin pois ja isä haki taas meidät ja vei rautatieasemalle. Neljältä oltiin poikia hakemassa.
Nyt Riku on remontoimassa kaverillaan ja minä odottelen että pääsen lenkille. En kyllä tiedä yhtään koskahan hän saapuu kotiin.
Kohta 2 viikkoa polttamatta :) Nyt on kyllä pari päivää ollut sellainen olo että pakko olisi saada, ihan pakko. Mutta en ole polttanut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti