Tuollaista lähinnä kuuluu nykyään.
Joulu meni, oli oikein mukava joulu taas. Veljen luona oltiin koko lähi piiri, oikein mukavaa. Uusi vuosi oltiin kotona lasten kanssa raketteja katsellessa. Siitä seurasi omat synttärit, rauhallisin merkein. Tosin viikko siitä anoppi otti lapset yökylään ja hieman juhlistettiin. Sain puhuttua hyvän ystäväni ja työkaverin mukaan ja meillä oli oikein kivaa.
Töissä ollut kovasti... töitä :) Työt tuplaantui vuoden vaihteessa ja sen myötä olen joutunut tekemään välillä pitkiä päiviä ja iltaisin kotona töitä. Mutta nauttinut olen, sehän on pää asia.
Olen hurahtanut nyt ihan kokonaan neulomiseen ja nyt olenkin neulonut vaikka mitä. Villasukkia monet parit, säärytimiä, kaulaliinoja. Syksyllä virkkasin lähinnä, isoja kolmio huiveja. Lapset ei vaan oikein pidä siitä että neulon kaikki vapaa aikani :) Sekin vähä mitä minulla on.
Kolmenkympin kriisi, aika kamalaa... meneekö tämä koskaan ohi, osaanko koskaan käsitellä näitä tunteita suopeammim. Näen ihan kummia unia, katselen ihmisiä ihan uudella tavalla, ja itseäni. Joo, parempi vaan nyt pistää suu suppuun :)
Lotan lääkitys lopetettiin joulun tienoilla. Neurologi kun suositteli kokeilemaan. Lääkityksen lopetettua, loppiaisena oli ensimmäinen kohtaus ja nyt oli viikolla toinen. Jos tämä nyt alkaa menemään niin että joka viikko tulee niin aloitetaan lääke uudestaan. Maaliskuussa päästään taas neurologin juttusille.
Lotalla on joku kumma vaihe. Se on niin riippuvainen minusta. Haluaa tietää missä olen, koska tulen. Jos esim. vien sen kouluun niin aina se alkaa itkeään, sille tulee kuulemma ikävä ja pelkää ennen tule kotiin enään. Ja jos me Miron kanssa lähdetään aamulla aikaisemmin niin se herää aina ja haluaa kovasti haleja ja suukkoja. Iltaisin ja viikonloppuisin se kyöhnää ihan koko ajan, sylissä tai ihan vieressä. Hankalaa käydä kaupassa jos se haluaa pitää kädestä kiinni koko ajan :)
Liekkö se Eiran kuolema vuosi sitten vaikuttavan, tai jotain muuta. Mutta toivottavasti menisi ohi.
Tässä se varmaan suurimmat "kohokohdat" tältä vuodelta. Jos vaan jaksaisin aloittaa lenkkeilyn taas niin varnmasti kohentaisi oloa paljon. Se aloitus on vaan niin paha :)
