Nyt voin sanoa: Olen entinen tupakoitsija :)

En eilen ehtinyt tänne enään ja illalla olin aikas poikki...vaihteeksi taas.
Meillä tai oikeastaan minulla oli taas kiukku päivä, murisin samoista tiskeistä ja vaatteista. Meni taas keittiössä itkuksi paha olo :( Ja oli paha olo siitäkin kun lapsille kiukkusin. Manasin itselleni että on se perkele kun olen ainoa kuka "osaa" tiskikonetta tai pyykin pesukonetta käyttää... Ja kaikki muukin kotiin liittyvä on minun vastuulla.
Noh, onneksi hieman piristyin siitä mutta ihmettelin mikä kumma minulla nyt on.
Aleksi oli pihalla oikeastaan koko ajan kun koulusta pääsi. On saanut kaverin omasta pihasta. Meni kahdelta, tuli puoli viisi syömään ja viideltä taas meni pihalle ja seitsemältä tuli sisälle :) Ihan hyvä vaan, mutta se ei vaan meinaa käytää kaulaliinaa tai hanskoja, pikku lapset kuulemma niitä käyttää ei koululaiset :) Mutta ei poika mene pihalle jos ei ole ne vaatteet mitä sanon!! :)
Ruoan jälkeen lähdin Lotan ja Mironkin kanssa ulos ja illalla tosiaan tultiin sisälle ja minä tein lapsille iltapalaa ja lämmintä kaakaota :)

Illalla jännitti niin pirusti tämä päivä. Olin ihan hermona :) Rikulle valitin että kun maha ei tykkää näistä lääkkeistä ollenkaan, näytin taas siltä kun olisin pitkällä raskaana :( Turvotusta, ilmaa niin paljon mahassa. Ja ihan suolisto sekaisin muutenkin, taas. Juuri kun sain sen kuntoon.
Yöllä heräilin alvariinsa ja katselin kelloa, joko olisi aamu.

Nousin vaille kuusi ja siitä tämä uusi elämä alkoi.
Nyt vielä ainakin ihan ok olo eikä vielä pahemmin ole mitään kummallista. On jotenkin voittaja fiilis kun voi sanoa että olen entinen tupakoitsija :)

No niin :) Päivä lähenee

Eilen olin sen verran poikki etten jaksanut koneelle enään tulla. Nyt tällä töissä taas :)

Aamupäivällä eilen tajusin miksi olen ollut niin vihainen ja kiukkuinen pari päivää, ystäväni kuukautiset alkoi. Ja arvaa kenellä oli töissä valkoiset housut jalassa :) Piti käydä kotona kesken päivää! Hieman otti päähän kun minun påiti papassa käydä eilen mutta meni mönkään. Vastauksissa kestää sen 3 viikkoa. Ja eihän tässä muuta kun kierukka pitäis ens kuussa vaihtaa mutta nyt sen laittaminen menee n 2kk päähän.

Eilen siivoilin lasten kanssa ahkerasti koska mummu tuli illalla käymään. Aleksin nimipäiviä vietettiin. Myöhemmin vaarikin tuli piipahtamaan.
Kirjastossa vielä illalla käytiin ja tunti meni taas siellä :) Lapset oli kun karkkikaupassa :) Otettiin taas kasa kirjoja ja yhden ääni sadunkin otin ja sitä halusivat eilen illalla kuunnella.

Tänään on torstai, katsotaan mitä päivä tuo tullessaan.

Illalla menee ainakin kaikki tupakkaan liittyvä roskiin!!!!!!!!!!

:)

Kylläpä nämä päivät on ihan erinlaisia

Eilen tosiaan päivällä oli tukalaa kun tupakka kummitteli mielessä koko ajan, kävinkin kyllä tosin aika useasti. Lapsukaiset oli aivan kamalia taas, oikeastaan Aleksi vaan. Koetteli oikein urakalla taas asemaansa kotona. Ruoka pöydässä pelleili ja yllytti toisia ja minä kiehuin, komensin ja pyysin nätisti. Lukuisista sanomisista huolimatta käytös ei muuttunut ja toteutin uhkaukseni. Poika pois pöydästä ja ruoat meni roskiin. Parin minuutin päästä Aleksi tajusi että hittolainen tuo on tosissaan ja huusi ja kiljui omassa huoneessa "äiti tappaa minut nälkään, äiti ei anna ruokaa", ihanaa :) Nyt hymyilyttää mutta eilen ei hymyilyttänyt yhtään. Raivosin Aleksille pää punaisena että on se perkele kun et kunnioita äitiäsi yhtään, nyt aletaan opettelemaan kantapään kautta ja aleksi kiljui raivosta kun äiti otti ruoat pois. Kun toiset sai jälkkäriksi jäätelöt niin huuto vaan yltyi "äiti mä vihaan sua, olet niin epäreilu" ja siitäkös kommentista minä pillastuin ja raivostuin kun itse ei tottele ollenkaan vaan on kun apina. Se taisi olla pahin tappelu tähän mennessä minun ja Aleksin välillä. Riku tuli kotiin ja minä ilmoitin että minä meinaan mennä lenkille tänään!!!! Kerroin episodista ja Riku pyysi josko se voisi iskän kanssa tulla syömään. Hellyin ja annoin luvan. Myöhemmin puhuttiin Aksun kanssa asiasta ja poika itse tajusi mistä oli kyse ja miksi minä raivostuin, myönsin kyllä Aleksille että äiti ei olisi noin paljon suuttua.

Tuota ennenkin olin pahalla päällä. Pyysin lapsia korjaamaan kamppeitaan, vaatteitaan yms levittämiään roskia pois lattoilta. En mä jaksa oli vastaus ja minä pillastuin, huusin että on se saatana kun minä joudun samat rytkyt ja romut raivaamaan joka päivä samoista paikoista. Ja arvaattekos olenko minä kyllästynyt tähän, se olette pelkkiä sikoja kaikki ja minä olen teidän orja joka tekee kaikki ja siinä vaiheessa minulta pääsi itku, olin niin poikki ja väsynyt tähän kaikkeen. Ja silloin tuntui kun seinät kaatuisi päälle. Oli aika hurja olo.

Illalla pääsin lenkille Katjan kanssa ja siellä sain purkaa itseäni. Ja samalla Katjakin sitä teki.
Sama lenkki tehtiin ja todettiin että ei hiki edes tule eikä edes hengästytä. Puhuttiin josko alettais juoksemaan se n 7km lenkki. Katsotaan nyt :)
Lapset nukkui jo kun tulin kotiin ja minä silittelin niitä kun oli niin paha mieli päivästä.

Yöllä Lotta ja Miro heräsi kilpaa ja nukkumisesta ei tietoakaan :( Miro heräili kun sen polvi taivetta särki koko ajan, annoin lääkkeen mutta ei sekään auttanut. Nyt aamulla mietin asiaa ja luulen että se jumppaaminen ja venyttely aiheuttaa sen kivun. Kun sitä on nyt rasitettu. Minä hieroin sen jalkoja yöllä vaikka kuinka monta kertaa, siitä se tykkäsi. Lotta näki painajaisia ja sanoi että on minua ikävä, töihin lähtiessäni se heräsi ja itki kun on ikävä, mutta ei halunnut mennä isin viereen jatkamaan unia. Eli en paljoakaan nukkunut yöllä ja pelkään että se kostautuu taas tänään päivällä.
Aamulla sellainen kiva yllätys tuli että ei tehnyt mieli mennä aamutupakalle ollenkaan :)

Mutta nyt pitää töitä jatkaa, katsotaan jos palailen illalla.

Tiistaina ollaan ala mäessä

Tai nyt ainakin siltä tuntuu. Ostin tupakka askin (jospa tuo olisi se viimeinen jo) ja piru vie, se poltteli koko ajan laukussa. ja täytyy myöntää että töissä sorruin aikas monta kertaa tupakkaan :( Harmittaa. Ja eilen niin iloitsin taas kun kävin 16 aikaan tupakalla enkä mennyt enään loppu päivänä. Vaikka muistikin asian niin ei tullut tarvetta mennä. Ja nyt oli näin huono aamupäivä. Vitsi vie, no onneksi saa vielä polttaa, perjantaina ei enään saa!!!!!!

Ai niin, iloinen yllätys tuli... Isä soitti eilen illalla vaille kymmenen. Kysyi seurakseen Beatles -esitystä katsomaan kaapelitehtaalle 19.10. Isän firma maksaa viulut :) Se on hyväntekeväisyys ilta. Olin että joo tottakai lähden, vai onkohan se omituista lähteä isänsä kanssa :) Sama se :) Mutta sitten kun myöhemmin kävin netissä katselemassa kyseistä iltamaa niin tajusin että hittolainen, eihän sinne voi mitä tahansa laittaa päälle. Siellä on jonkun erimaiden suurlähettiläitä, helsingin kaupungin johtaja yms, eli ei ihan tavalliset kalja kekkerit!!!! Hykkyrät sentään!

Nyt pitää soittaa itselle neuvolaa ja sitten hakea Lotta ja Miro...

katsotaan jos jaksan illalla tulla...

Maanantaita ja savuton elämä lähestyy

Todellakin hieman jännittää kuinka sitä "osaa" olla ilman sauhuttelua. Kuinka ne tilanteet missä on aina sytyttänyt sen tupakan niin handlaa sitten. Olen kovasti tehnyt itse pohdiskelu. a tämän kanssa jotta olen henkisestikkin valmiina lopettamaan loppu elämäkseni. Olen tullut siihen tulokseen että olen enemmänkin sellainen sosiaalinen tupakoitsija. Eli siis tietyt tilanteet vaati aina sen sytyttämisen. Kahvin kanssa, ruoan jälkeen, kun muutkin menee, ravintolassa (nyt ei tosin saa edes), aina kun käveli autolle mm. Sitä aina poltti vaikka ei edes tehnyt mieli. Ja sitä kun 14v tekee niin paha se on opettaa itsensä pois siitä. Luin jostain hassun jutun aiheesta, meni jotenkin niin että aivot tekee vuosien saatossa samoista toistoista siltoja aivoihin joten ihmisen ei tarvitse edes asiaa sen enempää miettiä kun se tekee sitä automaattisesti. Mutta sitten kun joskus siitä jostain tavasta pitää päästä eroon niin se onkin todella vaikeaa kun aivot tekisi sen automaattisesti ja menee häkellyksiin kun ei saakkaan niin tehdä. Aivot tarvitsee vähintään 20 000-30 000 sitä toista toistoa ennen kun alkaa unohtamaan hieman sen vanhan ja omaksuu sen uuden. Ja siltikin se välillä putkahtelee mieleen. Tämä toiston määrä vastaa noin suuripiirtein 7v elämästä.
Eli meidän Mirollakin on aikamoinen urakka edessään. Tänään meinaan oltiin fysioterapiassa ja todettiin että Miron jalat ovat jäykät, siis lihakset. Ja ne kun ei anna periksi niin siksi varvastaa. Ja siitä on myöskin kehittynyt todella paha tapa vuosien saatossa ja toisaalta se ei edes tiedä että on olemassa parempi tapa kävellä. Niin nyt Miron pitää opetella kävelemään uudelleen ja jotta se onnistuu, niin lihakset pitää saada venymään ja rennommiksi, joka nyt ei onnistu. Joka päivä jumppaillaan tiettyjä liikkeitä kotona ja lopuksi venytellään ja sitä venyttelyä saa tehdä niin monta kertaa päivässä kun haluaa. Ja sitten vasta kun lihakset antaa periksi niin opetellaan kävelemään oikein. Huh, jumppari sanoi että tämä ei olekkaan mikään pieni juttu. Ja nyt joulukuuhun asti kokeillaan kotona tätä hommaa ja katsotaan sitten uudelleen. On tässä taas kaiken laista....!!!

Eilen olin iltasella lenkillä. Ja ihan huvikseni kun en sauvoja ottanut niin ajattelin juosta. Hitsi vie kun ihmettelin :) Juoksin yhtä kyytiä 6km, siis ihan koko ajan pysähtymättä :) Vauhtihan ei ollut huima, löysin kivan tahdin jolla jaksoin. Riku ihmetteli kotona saavutusta :) Taitaa tuo tupakointi kuitenkin pikkusen vaikuttaa kuntoon :) Siis KOSKAAN elämäni aikana en ole jaksanut juosta noin, en koskaan :) Kyllä se vaan motivoi lisää lopettamiseen.

Menee jo telkasta ohjelma, pakko lähteä katsomaan sitä.