Eilen olin 3h taas Jussilla ja Lauralla, syötiin ja juteltiin. Mietittiin josko saisi Antaverkan ostettua meidän kolmeen pekkaan. Vitsi se olisi kyllä tosi hyvä juttu. Pistetään mietinnän alle :)
Tuosta juttu tuokiosta oli minulle todella paljon hyötyä, toivottavasti myös heille. Sain rauhan itselleni, huomasin että he ovat suht hyvässä kunnossa, tilanteesta huolimatta.
Minä olen sellainen ihminen että otan toisten surut ns itseeni. Eli itsekkin stressaan, hermoilen ja suren, en tietenkään samassa mittakaavassa kun osalliset mutta paljon joka tapauksessa. Ed. työ viikkokin kertoo siitä. Ja se mitä perjantaina tapahtui... huh. Koko aamupäivän olin "hätääntynyt", mitä teen, jotain pitää tehdä mutta en vaan saanut aikaiseksi mitään tehtyä. Sydän heitti volttia. Sitten hermoilin kauhuissani siitä että kehtaanko mennä niille käymään, mitäs jos ne ei halua että joku sinne heti tuppaa. Olin hermona, sitten huomasin Jussin kirjoituksen blogissa ja repesin. Valtava itku tuli.
Näin jälkeen päin tuntuu olo naurettavalta. Olen kuten äitini, ei ole omena kauas puusta pudonnut. Tunteet on pinnassa vaikka toisille tapahtuu jotain, olen myötä eläjä. Ja halu on todella kova auttaa toisia pääsemään heidän pahasta olosta, olen tälläinen emo :)
Äläs nyt, lopulta pääsin kauppaan. Prismaan menin ensin yläkertaan, olo oli ok vielä. Alakerrassa olo ahdistui, rinnasta painoi, sydän veti tuhatta ja sataa, hätäännyin, tuli olo että ULOS ULOS. Aloin vapisemaan. Eli tuttu paniikkikohtaus iski, mutta tällä kertaa ensimmäistä kertaa kaupassa. Halusin huutaa (onneksi en huutanut), en muistanut yhtään mitä olin siellä tekemässä. Menin nurkkaan missä ei ollut ihmisiä eli koiranruokien luokse :), keskityin niihin paketteihin ja luin niitä. Olo helpottui hetken päästä sen verran että muistin mitä olin hakemassa kaupasta, nopeaan kamat kärryyn, kassalle ja ulos. Autossa ei meinannut avain mennä virtalukkoon kun kädet tärisi. Kotona oli olo ihan hyvä. Nuo on inhottavia, viimeksi sain sellaisen joulukuussa. Joo, no ei ihan tämä suru tapaus kyllä pelkästään vaikuta, on tässä muutakin...
Tänään muksut nukkui puoli kahdeksaan, Riku antoi minun nukkua kahdeksaan, tai loppuen lopuksi nousin vasta puoli yhdeksän, väsy oli niin kova. Ja naureskelin lapsille että vaikka äiti heräsi puoli yhdeksän, äitin silmät heräsi 20min myöhemmin :)
Hei alkoi hommat, koristelin kakun, leivoin mustikkapiirakan, siivosin vessat, imuroin, laitoin lasten huoneet kuntoon, pesin lattiat, pistin 2 kertaa tiskikoneen päälle kun likaisia astioita tuli koko ajan vaan lisää. Tein meille ruoan, syötiin. 12 aikaan kun paistelin pasteijoita uunissa niin väsy iski yllättäen, laitoin puhelimeen ajastuksen ja painuin sänkyyn ja lapsille piirretyt päälle. Lepäsin/torkahtelin sen 20min ja ei kun ylös vaan. Kiireellä kaivoin kupit yms lautaset kaapista, katoin pöydän valmiiksi ja koristelin paikkoja palloilla ja serpentiinillä. Itseäni yritin kaunistaa meikkaamalla ja vaatteet vaihdoin. Lotankin pistin kauniiksi :) Kello oli 13 kun kaikki oli kunnossa ja ovi kello soikin sitten. Päivä meni keittiössä hääräten ja vieraita passaten. Eli normaalit synttärit :)
Isä ja Eira lähti neljän korvilla ja ne olikin viimeiset vieraat. Pistin lapsille taas piirretyt ja kaaduin sänkyyn. Makoilin, olin puhki. Olikohan se kuudelta kun nousin sieltä vasta, jalkoja särki. Katselin hieman ohjelmia Faktalta ja lottakin tuli katsomaan minun kanssa. Sieltä tuli taas se riskisynnyttäjät -ohjelma. Lottaa kyseinen ohjelma kiinnosti todella paljon. Tosin mietin olikohan jotkut kohdat liian raakoja sille, yöllähän sen näkee sitten :) Sitten alkoi kysymykset taas Jussin ja Lauran vauvasta. Sattuiko sitä, miksi, miten, miksi sitä ei hoidettu noin kun noita vauvoja. Hyvin niistä kysymyksistä selvisin :)
Illemma avasin oluen:) Ja nyt tässä kolmatta jopa juon. Pojat ei taaskaan rauhoitu sänkyihin, vielä vaan kikattelee ja supattaa ja kello on kuitenkin jo 22.20.
Huomenna tulee Katja lasten kanssa kahveille.
lauantai 21. heinäkuuta 2007
perjantai 20. heinäkuuta 2007
Vapaa päivä, leipomista
nyt on nukuttu yö takana ja tässä aamukahvia juon. Muksut ja Riku lähti viimeiselle päiväkoti ja työ päivälle.
Eilisestä:
Töistä tullessani kävin anopilla kahveilla yksinäni. Siellä oli hänen sisko, hänen tyttö ja pieni Atte poika.
Sieltä kiireesti kaahailin kauppaan ostamaan kakkua illaksi.
Muksut haettiin jo kolmelta. Kotona kiireesti ruokaa, siivoamista ja koristelua.
Riku lähti siinä vaille kuusi poikien kanssa ja siitä alkoi tyttöjä tulemaan kekkereille. Kolme niitä vaan tuli lopulta. Mutta se olikin ihan riittävästi. Ne oli elämäni pisimmät kaksi tuntia. Voiko 6v tytöt olla NOIN KAMALIA. Hattua nostan lastentarha hoitajille. Ne sikaili oikein urakalla pöydässä, silppusi serpentiinit pienen pienen paloiksi ja heitteli niitä ympäriinsä. Rikkoivat Lotan huoneesta kaapin oven, siis se lähti irti. Ja lisää sikailua popcorneilla... APUA!!!! :)
1, 2, 3, 4, 5, 5, 6, 7, 8, 9, 10.....
Tilanne rauhoittui kahdeksan jälkeen kun viimeinenkin lähti. Sitten olisin tarvinnut puskutraktorin siivoamiseen.
Lapset sain sänkyihin vaille yhdeksän ja sain rauhassa katsoa teho-osastoa. En jaksanut sen enempää laittaa pyykkiä tai mitään, olin aivan loppu päivän päätteeksi.
Tänään on luvassa kakun leipomista ja jotain suolaista pitäis kehittää huomiseksi. Huomenna tulee mummit yms kylään. Onneksi ei ole sellaista siivoamista paljon.
Käyn tänään Jussilla ja Laurallakin jossakin vaiheessa. En vaan tiedä koska niille uskaltais soitella. Jos he nukkuvat vielä.
Yöks, kahvi on ihan kylmää.
Yö meni Aleksilla nyt ihan kivasti, ei yskinyt tai minä en ainakaan herännyt siihen.
Eilisestä:
Töistä tullessani kävin anopilla kahveilla yksinäni. Siellä oli hänen sisko, hänen tyttö ja pieni Atte poika.
Sieltä kiireesti kaahailin kauppaan ostamaan kakkua illaksi.
Muksut haettiin jo kolmelta. Kotona kiireesti ruokaa, siivoamista ja koristelua.
Riku lähti siinä vaille kuusi poikien kanssa ja siitä alkoi tyttöjä tulemaan kekkereille. Kolme niitä vaan tuli lopulta. Mutta se olikin ihan riittävästi. Ne oli elämäni pisimmät kaksi tuntia. Voiko 6v tytöt olla NOIN KAMALIA. Hattua nostan lastentarha hoitajille. Ne sikaili oikein urakalla pöydässä, silppusi serpentiinit pienen pienen paloiksi ja heitteli niitä ympäriinsä. Rikkoivat Lotan huoneesta kaapin oven, siis se lähti irti. Ja lisää sikailua popcorneilla... APUA!!!! :)
1, 2, 3, 4, 5, 5, 6, 7, 8, 9, 10.....
Tilanne rauhoittui kahdeksan jälkeen kun viimeinenkin lähti. Sitten olisin tarvinnut puskutraktorin siivoamiseen.
Lapset sain sänkyihin vaille yhdeksän ja sain rauhassa katsoa teho-osastoa. En jaksanut sen enempää laittaa pyykkiä tai mitään, olin aivan loppu päivän päätteeksi.
Tänään on luvassa kakun leipomista ja jotain suolaista pitäis kehittää huomiseksi. Huomenna tulee mummit yms kylään. Onneksi ei ole sellaista siivoamista paljon.
Käyn tänään Jussilla ja Laurallakin jossakin vaiheessa. En vaan tiedä koska niille uskaltais soitella. Jos he nukkuvat vielä.
Yöks, kahvi on ihan kylmää.
Yö meni Aleksilla nyt ihan kivasti, ei yskinyt tai minä en ainakaan herännyt siihen.
keskiviikko 18. heinäkuuta 2007
Tapahtuma rikas päivä
Eilen tosiaan olin Jussilla ja Lauralla. 20.00 menin ja kotona oli himpun yli 23.00. Aika siellä meni kuin siivillä. Syötiin iltapalaa (huomasin että on se muillakin kiukkuja, hih) ja juteltiin valtavasti Lauran kanssa, Jussikin välillä osallistui mutta oli se hiljaisempi osa puoli.
Heillä on nyt valtava suru aika ja yritän parhaani mukaan auttaa ja lohduttaa ja kuunnella, jos siitä vaikka olisi apua, toivotaan. Heidän pihalla, siellä maalla :) oli aivan ihanan hiljaista.
Illalla halusin purkaa itseäni vielä ja Rikulle kertoilin meidän jutuista mitä juteltiin, pistää se tuollaisenkin miehen hiljaiseksi. Nukkumaan kun kävin niin ajatukset pyörivät heissä ja muutama kyynelkin vierähti.
Kello pärähti tänä aamuna vaille 7.00. Laitoin lapset tarha kuntoon ja lähetin nelikon matkaan. Minä hieman laitoin paikkoja kuntoon kun tänään meille tuli jotain asennus miehiä (kerron siitä myöh.). Töissä oli vasta vaille yhdeksän :) Mukavan leppoisa työpäivä oli ja jo 12.15 ajelinkin kotiin päin :) On se niin ihanaa kun on tuollainen työnantaja joka ei tuijota kelloa, kuhan vaan duunit tulee tehtyä niin kotiin voi lähteä. Mitä siellä istuskelee turhaan :)
Ajoin ympäri Tammistoa kun etsin Lotalle synttäri lahjaa ja lopulta keravan prismasta löysin. Muutenkin siellä tein ostoksia ja 100e sain kulumaan. Juuri kun olin saanut Rikulta vihaisen puhelun kun en osaa katsoa mitä ostan, kulutan kaikki rahat kuulemma (oli käynyt nettipankissa) . Piru vie, ruoka maksaa nykyään niin paljon. Ja ei joka päivä jauhelihaa ole kiva syödä. Loppu kuu meneekin sitten luotto linjalle taas....
Kotona minua odotti kauhistukset, meillä on tehty pidempään koko talossa ilmanvaihto putsauksia ja jotain huippuimureita vaihdettu yms. No, täällä olo onkin ollut kun maakellarissa. No ne kauhistukset... muutenkin tuohon valtavaan hienoon punaiseen parvekkeen oveen oli porattu iso kolo ja sen päällä joku pirun ritilä, valkoinen. Sehän sopii siihen kun nenä päähän :) Oikeesti haloo, eikö ne ajattele mitään kosmeettisia asioita. Voiko rumempia olla, no EI!!!! Niiden piti vaihtaa nuo ovetkin jossain välissä mutta se taitaa jäädä haaveeksi. On se hienoo asua vuokrakämpässä, suosittelen lämpimästi jokaiselle :)
Muksut haettiin tavalliseen tapaan. Aleksin yskää ne siellä päivitteli. Sillä on nyt ollut se melkein 2 viikkoa. Katson vielä tämän viikon, jos tuo reseptilääke ei tehoa vien pojan lääkäriin. Se on kuitenkin avaava yskänlääke niin pitäis auttaa.
No ei mitään, sitten alkoi siivoaminen. Ajattelin että jos nyt saisi hieman siistimmäksi tätä kotia mutta ei. Rikun kanssa siivoaminen on yhtä tuskaa, ihan oikeesti. Hyvä ettei se listojakn irroita ja imuroitse sieltä. Se ei osaa noin vaan siivota, kun se haluaa pestä ikkunoita, oven karmit yms sellaista mitä ei tarvitsis tehdä. Ja välillä se poukkoilee ihan toiseen asiaan. Yht äkkiä hän halusi laittaa lotan huoneeseen peilin. Joo ihan ok, kun se asia on roikkunut sillä monta kuukautta. Mutta nyt, ja sanoin sille että minä imuroin ja sinä saat ihan itse sen laittaa. Juu juu oli vastaus. Hetken päästä kuuluu, tule auttamaan, en saa yksin. Mitä minulla oli hommaa, seisoa vieressä ja välillä pidin hieman peiliä. Noh, sellaista se on :) Onneksi me ei rakenneta taloa tai mitään. Eihän siitä tulisi mitään kun minun pitäis seisoa vieressä ja antaa nauloja pussista.
ONNEKSI lopulta saatiin siivous päätökseen ja on täällä kyllä siistiä nyt :) Se on hyvä ettei Riku osallistu montaa kertaa vuodessa siivoukseen, siitähän syntyis sota koska mulla ei kestä hermo hinkuttaa joka pirun nurkkaa ja koloa joka kerta. Kyseli se tänään että missäs meidän ikkuna aine on. Vastasin, jaa no enpäs tiedä, varmaan loppunut (todellisuudessa sitä on mutta ei sen tänään niitä tarvitse alkaa pesemään ja kun se ei olisi kuitenkaan suoriutunut siitä yksin, olisi minulla varmaan pullon pitäjän homma ollut, heh).
Meidän lapset ei ole nyt kolmeen päivään saanut piirrettyjä katsoa, menoon se ei ole yhtään auttanut.
kello on jo 21.40 ja olisi vuori puhdasta pyykkiä odottamassa ja märät odottaa kuivumaan laittajaa. Kamala väsy jo nyt, huoh.
Huomenna on siis Lotan virallinen synttäri päivä ja ne sen kaverit tulee meille kuudelta. Pojat lähtee evakkoon siksi aikaa. Nämä ovatkin Lotan ensimmäiset kaveri synttärit mitä se pitää ja sanoi illalla että sitä jännittää tosi tosi paljon :)
Ajatukset seilannut Jussissa ja Laurassa koko päivän, töissäkin sitä hieman purin, pahaa mieltä siis ja sielläkin piti pari kyyneltä tirauttaa.
Kyllä se tästä helpottaa, ihan jokaisella. Toisilla ennemmin ja toisilla hieman myöhemmin.
Nyt niitä pyykkejä jotta pääsen joskus sänkyyn.
Kauniita unia ja oman kullan kuvia!
Heillä on nyt valtava suru aika ja yritän parhaani mukaan auttaa ja lohduttaa ja kuunnella, jos siitä vaikka olisi apua, toivotaan. Heidän pihalla, siellä maalla :) oli aivan ihanan hiljaista.
Illalla halusin purkaa itseäni vielä ja Rikulle kertoilin meidän jutuista mitä juteltiin, pistää se tuollaisenkin miehen hiljaiseksi. Nukkumaan kun kävin niin ajatukset pyörivät heissä ja muutama kyynelkin vierähti.
Kello pärähti tänä aamuna vaille 7.00. Laitoin lapset tarha kuntoon ja lähetin nelikon matkaan. Minä hieman laitoin paikkoja kuntoon kun tänään meille tuli jotain asennus miehiä (kerron siitä myöh.). Töissä oli vasta vaille yhdeksän :) Mukavan leppoisa työpäivä oli ja jo 12.15 ajelinkin kotiin päin :) On se niin ihanaa kun on tuollainen työnantaja joka ei tuijota kelloa, kuhan vaan duunit tulee tehtyä niin kotiin voi lähteä. Mitä siellä istuskelee turhaan :)
Ajoin ympäri Tammistoa kun etsin Lotalle synttäri lahjaa ja lopulta keravan prismasta löysin. Muutenkin siellä tein ostoksia ja 100e sain kulumaan. Juuri kun olin saanut Rikulta vihaisen puhelun kun en osaa katsoa mitä ostan, kulutan kaikki rahat kuulemma (oli käynyt nettipankissa) . Piru vie, ruoka maksaa nykyään niin paljon. Ja ei joka päivä jauhelihaa ole kiva syödä. Loppu kuu meneekin sitten luotto linjalle taas....
Kotona minua odotti kauhistukset, meillä on tehty pidempään koko talossa ilmanvaihto putsauksia ja jotain huippuimureita vaihdettu yms. No, täällä olo onkin ollut kun maakellarissa. No ne kauhistukset... muutenkin tuohon valtavaan hienoon punaiseen parvekkeen oveen oli porattu iso kolo ja sen päällä joku pirun ritilä, valkoinen. Sehän sopii siihen kun nenä päähän :) Oikeesti haloo, eikö ne ajattele mitään kosmeettisia asioita. Voiko rumempia olla, no EI!!!! Niiden piti vaihtaa nuo ovetkin jossain välissä mutta se taitaa jäädä haaveeksi. On se hienoo asua vuokrakämpässä, suosittelen lämpimästi jokaiselle :)
Muksut haettiin tavalliseen tapaan. Aleksin yskää ne siellä päivitteli. Sillä on nyt ollut se melkein 2 viikkoa. Katson vielä tämän viikon, jos tuo reseptilääke ei tehoa vien pojan lääkäriin. Se on kuitenkin avaava yskänlääke niin pitäis auttaa.
No ei mitään, sitten alkoi siivoaminen. Ajattelin että jos nyt saisi hieman siistimmäksi tätä kotia mutta ei. Rikun kanssa siivoaminen on yhtä tuskaa, ihan oikeesti. Hyvä ettei se listojakn irroita ja imuroitse sieltä. Se ei osaa noin vaan siivota, kun se haluaa pestä ikkunoita, oven karmit yms sellaista mitä ei tarvitsis tehdä. Ja välillä se poukkoilee ihan toiseen asiaan. Yht äkkiä hän halusi laittaa lotan huoneeseen peilin. Joo ihan ok, kun se asia on roikkunut sillä monta kuukautta. Mutta nyt, ja sanoin sille että minä imuroin ja sinä saat ihan itse sen laittaa. Juu juu oli vastaus. Hetken päästä kuuluu, tule auttamaan, en saa yksin. Mitä minulla oli hommaa, seisoa vieressä ja välillä pidin hieman peiliä. Noh, sellaista se on :) Onneksi me ei rakenneta taloa tai mitään. Eihän siitä tulisi mitään kun minun pitäis seisoa vieressä ja antaa nauloja pussista.
ONNEKSI lopulta saatiin siivous päätökseen ja on täällä kyllä siistiä nyt :) Se on hyvä ettei Riku osallistu montaa kertaa vuodessa siivoukseen, siitähän syntyis sota koska mulla ei kestä hermo hinkuttaa joka pirun nurkkaa ja koloa joka kerta. Kyseli se tänään että missäs meidän ikkuna aine on. Vastasin, jaa no enpäs tiedä, varmaan loppunut (todellisuudessa sitä on mutta ei sen tänään niitä tarvitse alkaa pesemään ja kun se ei olisi kuitenkaan suoriutunut siitä yksin, olisi minulla varmaan pullon pitäjän homma ollut, heh).
Meidän lapset ei ole nyt kolmeen päivään saanut piirrettyjä katsoa, menoon se ei ole yhtään auttanut.
kello on jo 21.40 ja olisi vuori puhdasta pyykkiä odottamassa ja märät odottaa kuivumaan laittajaa. Kamala väsy jo nyt, huoh.
Huomenna on siis Lotan virallinen synttäri päivä ja ne sen kaverit tulee meille kuudelta. Pojat lähtee evakkoon siksi aikaa. Nämä ovatkin Lotan ensimmäiset kaveri synttärit mitä se pitää ja sanoi illalla että sitä jännittää tosi tosi paljon :)
Ajatukset seilannut Jussissa ja Laurassa koko päivän, töissäkin sitä hieman purin, pahaa mieltä siis ja sielläkin piti pari kyyneltä tirauttaa.
Kyllä se tästä helpottaa, ihan jokaisella. Toisilla ennemmin ja toisilla hieman myöhemmin.
Nyt niitä pyykkejä jotta pääsen joskus sänkyyn.
Kauniita unia ja oman kullan kuvia!
tiistai 17. heinäkuuta 2007
Lotan synttäri tohinoita
Yöllä taas Lotta kömpi väliin. Ovela siinä vaan hymyilee ja sanoo: Mua pelottaa. Just joo, jos sanot sille että omaan sänkyyn niin alkaa itkemään. No, ei se haittaa vaikka tuleekin.
Menin kahdeksaksi vasta töihin, väsy oli niin valtava aamulla. Kumma väsymys kausi ollut jo monta kuukautta, ainakin kaksi.
Teinkin työt ripeästi alta pois ja jo noin 12.30 lähdin kohti tiimaria. Ostin tykötarpeita Lotan torstaisille kaveri kekkereille, rahaa paloi 40e vaikka en kamalasti mitään ostanut :) Muutenkin siellä hiplasin tavaroita, kaikkea ihanaa siellä oli. Olisin halunnut vaikka mitä ostaa.
Kotona istuskelin ihan rauhassa ja join kahvia. Laitoin ruoan uuniin ja puoli neljä lähdettiin lapsia hakemaan. Taas kerran jäin suustani kiinni vanhojen hoitajien kanssa, päiviteltiin sitä miten nopeasti nämä vuodet on mennyt.
Kotona samaa, laittelin paikkoja kuntoon, syötiin, olin erotuomarina, sain muutaman harmaan hiuksen lisää... :)
Uni meinasi väkisin tulla ruoan jälkeen mutta pakko oli pistää hösseliksi. En ole illalla kotona. Menen Jussille ja Lauralle ilta kahveille kahdeksan aikaan ja siellä saattaa mennä pari tuntia.
On kyllä kiva päästä illaksi pois kotoota, ja naureskella että tappele sitä vuorostas lasten kanssa :)
Menin kahdeksaksi vasta töihin, väsy oli niin valtava aamulla. Kumma väsymys kausi ollut jo monta kuukautta, ainakin kaksi.
Teinkin työt ripeästi alta pois ja jo noin 12.30 lähdin kohti tiimaria. Ostin tykötarpeita Lotan torstaisille kaveri kekkereille, rahaa paloi 40e vaikka en kamalasti mitään ostanut :) Muutenkin siellä hiplasin tavaroita, kaikkea ihanaa siellä oli. Olisin halunnut vaikka mitä ostaa.
Kotona istuskelin ihan rauhassa ja join kahvia. Laitoin ruoan uuniin ja puoli neljä lähdettiin lapsia hakemaan. Taas kerran jäin suustani kiinni vanhojen hoitajien kanssa, päiviteltiin sitä miten nopeasti nämä vuodet on mennyt.
Kotona samaa, laittelin paikkoja kuntoon, syötiin, olin erotuomarina, sain muutaman harmaan hiuksen lisää... :)
Uni meinasi väkisin tulla ruoan jälkeen mutta pakko oli pistää hösseliksi. En ole illalla kotona. Menen Jussille ja Lauralle ilta kahveille kahdeksan aikaan ja siellä saattaa mennä pari tuntia.
On kyllä kiva päästä illaksi pois kotoota, ja naureskella että tappele sitä vuorostas lasten kanssa :)
maanantai 16. heinäkuuta 2007
Hyvä ja huono päivä
Äsken kirjoitin pitkän tekstin eräästä todella ikävästä asiasta ja siihen liittyvästä olosta mutta iski huono omatunto, mikä minä olen siitä kertomaan kaikille. Joten tämä jää hieman lyhyehköksi nyt sitten...
Kello on jo 23.00, just sain viimeiset kotiaskareet tehtyä. Kyllä aamulla taas ketuttaa kun väsyttää. Tässä samalla kuuntelen Il Divoa, aah niin ihanaaa.
Töissä tuli mukava yllätys, sain palkankorotuksen :) N. 200e, eihän se kamala summa ole mutta on kuitenkin. Tarpeeseen tulee. Vaikka mitä pitää nytkin hankkia ja rahaa ei juurikaan ole. Aleksi tarvitsee koulupöydän, repun ja uusia vaatteita. Puhumattakaan siitä uudesta pyörästä ja Lotan synttärit lähestyy.
Lotan kanssa illalla juttelin kuolemasta ja siihen liittyvistä tunteista. On se hankalaa aina vaan selittää miksi joku kuolee. Ja miksi lääkäritkään ei aina osaa auttaa. Lotta hieman pelästyi kyseistä asiaa ja tuli surulliseksi. Mutta totesi lopulta että Sirkku mummun ja Hellä mummun kanssa on hyvä olla.
Illalla oltiin isällä myös, riku laitteli nettiä ja uusia laitteita. Isällä oli pitkä lista taas mitä Rikun piti neuvoa ja opastaa ja näyttää :)
Ah kun väsyttää, pakko mennä sänkyyn...
Kello on jo 23.00, just sain viimeiset kotiaskareet tehtyä. Kyllä aamulla taas ketuttaa kun väsyttää. Tässä samalla kuuntelen Il Divoa, aah niin ihanaaa.
Töissä tuli mukava yllätys, sain palkankorotuksen :) N. 200e, eihän se kamala summa ole mutta on kuitenkin. Tarpeeseen tulee. Vaikka mitä pitää nytkin hankkia ja rahaa ei juurikaan ole. Aleksi tarvitsee koulupöydän, repun ja uusia vaatteita. Puhumattakaan siitä uudesta pyörästä ja Lotan synttärit lähestyy.
Lotan kanssa illalla juttelin kuolemasta ja siihen liittyvistä tunteista. On se hankalaa aina vaan selittää miksi joku kuolee. Ja miksi lääkäritkään ei aina osaa auttaa. Lotta hieman pelästyi kyseistä asiaa ja tuli surulliseksi. Mutta totesi lopulta että Sirkku mummun ja Hellä mummun kanssa on hyvä olla.
Illalla oltiin isällä myös, riku laitteli nettiä ja uusia laitteita. Isällä oli pitkä lista taas mitä Rikun piti neuvoa ja opastaa ja näyttää :)
Ah kun väsyttää, pakko mennä sänkyyn...
sunnuntai 15. heinäkuuta 2007
Se on sunnuntai jo
Eilen illalla venähti nukkumaan meno 24 asti kun katsottiin leffaa. Mutta onneksi mukelot nukkui aamulla jopa 9.00 asti :) Minä vielä puoli tuntia torkuin, sitten alkoi nasevia kommentteja kuulumaan Rikulta niin pakko oli nousta.
Ai niin Aleksilla on hurja yskä. Yöllä heräsin kahdelta siihen kun se yski. Juotiin vettä ja kuumaa mehua. Loppuen lopuksi laitoin pojan sohvalle ja parvekkeen oven auki. Siinä viileässä ilmassa ei yskinyt ja kolmelta päästiin nukkumaan.
Aamu päivällä puuhastelin tavallisia koti askareita. Pesin 2 koneellista pyykkiä, 2 koneellista tiskejä. Muutenkin laittelin paikkoja kuntoon. Tein ruokaa ja kahdeksi vein lapset synttäreille. Silloin sitten istuin vaan ja katselin telkkaa ja join kahvia. Puoli neljä haettiin ne ja siitä ajeltiin Jussille.
Hieman vaan päästiin maalaamaan sateen takia. Lapset saivat omaa hommaa ja olivat kyllä sen näköisiäkin, huh :) Mutta kylläpä se maalaaminen oli hauskaa hommaa, rikulle siinä sanoin monta kertaa että ai vitsi, tätä voisin tehdä monen monta tuntia. Se kun oli sellaista ronskia seinän maalaamista, ei pikku pipertämistä. Varmasti menen viikolla vielä, kuhan nyt tulee heille sopiva päivä.
Lapset siellä juoksenteli pitkin maita ja mantuja ja Menni urheasti perässä. Menni on vähän niin kuin Lottakin, yksi pojista :) Ei sitä haittaa jos nyt vähän on naama mudassa tai jos päähän kaadetaan jotain, pah kivaa se on :) Sellainen rymy petteri :)
Lotta teki hieman tuttavuutta Cillan kanssa (koira) ja Janinan ja Viivin (lampaita). Kotona se sitten taas sanoi että voitais ottaa yhtä pieni koira kun Cilla.
Koti matkalla kun ajettiin kellokosken läpi niin kerrottiin että täällä on mielisairaala ja kerrottiin minkälaisia sairaita siellä on. Jo alkoi hulluja löytymään takapenkiltäkin. Aleksi sanoi että ihan kun häntä joku kutsuisi ja Miro hakkasi päätä turvaistuimeen. Mitä tästä opimme, joskus on aikuisen parempi pitää suunsa kiinni :)
Kotona pääsivät heti suihkuun, siitä iltapalaa ja joka iltainen show poikien kanssa.
kello on nyt puoli kymmenen, Miro tosin nukkuu (äsken kyllä ihan tahalleen kusi JUURI PESTYN maton päälle, ai että sai poika kuulla kunniansa. Tajusi sentään pyytää anteeksi). Aleksi yskii taas valtavasti sängyssään ja eikä saa unta.
Jospa sitä lähtisi suihkuun ja tekisi jotain iltapalaa. Siellä olisi mansikoita tai vesimelonia...
Huomenna töihin, hittolainen. Ei kyllä huvittais ei yhtään vertaa... :) Tälläinen laiskiainen minusta tullut :)
Ai niin siitä piti vielä avautua, laihduttaminen. Tänään taas kerran kirosin itseni alimpaan helv... kun olen lihonut lisää. Vaatteista huomaa niin hyvin. Mistä saisin taas sen kärpäsen kiinni että jaksaisin laihduttaa. Pitäisi sitten liikkuakkin. Missä välissä? kymmeneltä illallako lähtisin lenkille kun lapset nukkuu ja olen pakolliset koti työt saanut hoidettua. Sehän hullua olisi. Kohta olen samanlainen possu kun n. 5 vuotta sitten. Ette usko mutta painoin melkein 80kg silloin, ihan hirvee läski.
Kuinka minä silloin n kolme vuotta sitten jaksoin laihduttaa, syksyn aikana 8kg. Katsoin mitä söin vaikka en ollut edes painon vartioissakaan ja jumppasin 5 kertaa viikossa vähintään tunnin.
No jos joskus..
Ai niin Aleksilla on hurja yskä. Yöllä heräsin kahdelta siihen kun se yski. Juotiin vettä ja kuumaa mehua. Loppuen lopuksi laitoin pojan sohvalle ja parvekkeen oven auki. Siinä viileässä ilmassa ei yskinyt ja kolmelta päästiin nukkumaan.
Aamu päivällä puuhastelin tavallisia koti askareita. Pesin 2 koneellista pyykkiä, 2 koneellista tiskejä. Muutenkin laittelin paikkoja kuntoon. Tein ruokaa ja kahdeksi vein lapset synttäreille. Silloin sitten istuin vaan ja katselin telkkaa ja join kahvia. Puoli neljä haettiin ne ja siitä ajeltiin Jussille.
Hieman vaan päästiin maalaamaan sateen takia. Lapset saivat omaa hommaa ja olivat kyllä sen näköisiäkin, huh :) Mutta kylläpä se maalaaminen oli hauskaa hommaa, rikulle siinä sanoin monta kertaa että ai vitsi, tätä voisin tehdä monen monta tuntia. Se kun oli sellaista ronskia seinän maalaamista, ei pikku pipertämistä. Varmasti menen viikolla vielä, kuhan nyt tulee heille sopiva päivä.
Lapset siellä juoksenteli pitkin maita ja mantuja ja Menni urheasti perässä. Menni on vähän niin kuin Lottakin, yksi pojista :) Ei sitä haittaa jos nyt vähän on naama mudassa tai jos päähän kaadetaan jotain, pah kivaa se on :) Sellainen rymy petteri :)
Lotta teki hieman tuttavuutta Cillan kanssa (koira) ja Janinan ja Viivin (lampaita). Kotona se sitten taas sanoi että voitais ottaa yhtä pieni koira kun Cilla.
Koti matkalla kun ajettiin kellokosken läpi niin kerrottiin että täällä on mielisairaala ja kerrottiin minkälaisia sairaita siellä on. Jo alkoi hulluja löytymään takapenkiltäkin. Aleksi sanoi että ihan kun häntä joku kutsuisi ja Miro hakkasi päätä turvaistuimeen. Mitä tästä opimme, joskus on aikuisen parempi pitää suunsa kiinni :)
Kotona pääsivät heti suihkuun, siitä iltapalaa ja joka iltainen show poikien kanssa.
kello on nyt puoli kymmenen, Miro tosin nukkuu (äsken kyllä ihan tahalleen kusi JUURI PESTYN maton päälle, ai että sai poika kuulla kunniansa. Tajusi sentään pyytää anteeksi). Aleksi yskii taas valtavasti sängyssään ja eikä saa unta.
Jospa sitä lähtisi suihkuun ja tekisi jotain iltapalaa. Siellä olisi mansikoita tai vesimelonia...
Huomenna töihin, hittolainen. Ei kyllä huvittais ei yhtään vertaa... :) Tälläinen laiskiainen minusta tullut :)
Ai niin siitä piti vielä avautua, laihduttaminen. Tänään taas kerran kirosin itseni alimpaan helv... kun olen lihonut lisää. Vaatteista huomaa niin hyvin. Mistä saisin taas sen kärpäsen kiinni että jaksaisin laihduttaa. Pitäisi sitten liikkuakkin. Missä välissä? kymmeneltä illallako lähtisin lenkille kun lapset nukkuu ja olen pakolliset koti työt saanut hoidettua. Sehän hullua olisi. Kohta olen samanlainen possu kun n. 5 vuotta sitten. Ette usko mutta painoin melkein 80kg silloin, ihan hirvee läski.
Kuinka minä silloin n kolme vuotta sitten jaksoin laihduttaa, syksyn aikana 8kg. Katsoin mitä söin vaikka en ollut edes painon vartioissakaan ja jumppasin 5 kertaa viikossa vähintään tunnin.
No jos joskus..
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)