perjantai 19. lokakuuta 2007

Piru vie!!! Saakohan sitä olla itsestään ylpeä...??

VIIKKO ilman tupakkaa :) Aika hyvin meikäläiseltä!!!

Tänään olisi isän kanssa se Beatles ilta. Onkohan se sitä kuuluisaa laatuaikaa isän ja tyttären välillä :) Vai meneekö se siihen että tytär katsoo isän perään :) Edelleen olen kahden vaiheilla sen juomisen kanssa. Pitää varmaan katsoa siellä sitten, ja näin perjantaina on muutenkin huono ilta kun väsyttää jo tuo aamu herääminen.


Nyt ei tule kyllä mitään neroa mieleen. Keskittyminen herpaantuu kun Lotta vetää tuossa vieressä kiukuttelun maailman mestaruus yritystä. Mitähän sekin luulee tuolla saavuttavansa. Koskaan en anna tuollaiselle käytökselle periksi ja silti se vaan tekee tuota. Miksiköhän muuten lapset itkee noin, siis äänekkäästi, huutamalla. Eihän ihminen aikuisena noin itke!!!

torstai 18. lokakuuta 2007

Jo se on torstai, viikko mennyt vauhdilla. Huomenna tulee viikko savutonta elämää :)

En ole iltaisin jaksanut koneella enään istua ja päivällä ei tunnu olevan aikaa. Ja sitten jos olisi aikaa niin on pakko nousta ja tehdä kuitenkin jotain ettei ala ajattelemaan tupakkaa. Nyt on kyllä muutama päivä ollut helpompaa, siis että jos tulee mieleen niin sen asian käsittelee paremmin ja tosiaankin tekemisellä sen unohtaa. Illat on pahat kun ei viitsi silloin tömistellä kotona enään, jos lapset nukkuu. Sitten pitää vaan purra hammasta :)
Siitä ns. hermo sauhusta on kyllä paha päästä eroon. Sitä on niin tottunut aina mennä tupakalle kun hermostuu/kiukuttaa yms.
Mutta IKINÄ en olisi uskonut että viikko menisi näinkin hyvin, voiton puolella tässä ollaan. Pahin pitäisi olla takana. Huomenna on tosin se kaapelitehdas ilta, ja olen kahden vaiheilla. Taidan kuitenkin olla ihan selvin päin. Kaksi inhottavaa huonoa puolea näissä lääkkeissä on. Toinen on paha olo, oksettaa varsinkin aamuisin ja joskus iltaisinkin. Ja toinen on se kun nuo muutkin vatsa vaivat palasi. Ei riitä enään kunnon kipu kohtauksen tullessa tupla annos lääkettä ja se kipu on valtavaa ylä vatsassa ja se säteilee yläselkään. Saa nyt nähdä, jos se jatkuu vielä kauankin niin pitänee varmaan hakea jotain vahvempaa lääkettä tms.
Iho on nyt 2 päivää oireillut, veikkaampa että alkaa iho puhdistumaan. Naama aivan täynnä kaiken näköistä ja kokoista näppylää :)

Olen huomannut itsestäni sellaisen piirteen nyt lopettamisen jälkeen että en pysty olemaan hiljaa jos joku asia kiukuttaa/ottaa päähän. Rikukin saa aikamoisia "piikkejä" välillä :) Ja suorapuheisuuteni taitaa olla sille myös uusi asia jota se ei ole hyväksynyt, vielä ainakaan. Ennen olin hiljaa, purin hammasta ja pahoitin mieltäni ja olin hiljaa. Mutta nyt piru vie sanon suoraan :)

Lasten kanssa viikko mennyt hyvin ja huonosti. Lotta osaa olla edelleen tempperamenttinen pippuri jonka täytyy äitille laittaa vastaan.
Lapset on ollut paljon ulkona ja Aleksi on saanut pihalta kaverin, Tuukan. Tuukka oli meillä tässä yksi ilta leikkimässä myös.

Tänään illalla menen Aleksin kanssa Jaakkolan koululle köksä "tunnille". Tehdään yhdessä ruokaa ja syödään sen päätteeksi. Ilta siinä hurahtaa, alkaa vasta puoli kuusi.

Jospa nyt keittäisi tetä, vihreää teetä. Olen kahvin juonnin lopettanut kokonaan töissä. Ihan jo vatsan takia ja eikä oikeastaan tee edes mieli. Väsyttäis niin pirusti vielä....

maanantai 15. lokakuuta 2007

Hävinnyt läksykirja, suunnistusta

Tänään on kyllä ollut taas parempi päivä tuon tupakka homman kanssa :) Tuleehan se mieleen usein mutta sen unohtaa paremmin. Ihan kiva juttu :)
Viikonloppuna olin kyllä aika kamala, napsahtelin ihan pikku asioista ja sain aikaiseksi vuosisadan perheriitoja pystyyn :) No, sain samalla purkaa kaikki ne asiat mitkä on painanut tässä viime viikolla :)

Eilen meidän piti mennä kuntoradalle Katjan kanssa mutta kun tihutti vettä niin mentiin se tavallinen 1.5h tunnin lenkki.

Tänään aamulla kun Aleksi soitti vaille yhdeksän (se soittaa joka aamu) niin ilmoitti ettei löytänyt matikankirjaa ollenkaan ja olisi ihan kamalan noloa mennä kouluun kun sitä ei ole. Soitin Rikulle että miksi ihmeessä se ei ole sitä etsinyt ja loppuen lopuksi selvisi että Aleksi oli sanonut että reppu on pakattu, joten Riku ei tiennyt edes.
Minä sitten pienen kiukun saattelemana ajoin tuhatta ja sataa Malmilta asti etsimään sitä hiton kirjaa :) Puoli tuntia etsin enkä löytänyt sitä. Ja en pystynyt Aleksille edes ilmoittamaan etten löytänyt, kun ei osaa edes tekstiviestejä lukea. Ja koko työ päivä meni sitä harmitellessa.
Loppuen lopuksi se olikin koulussa ollut koko ajan :)

Iltapäivällä olin lasten kanssa ruokakaupassa, ostin myös uudet sauvat kun alessa oli :) Vielä kun saisi ne kunnon juoksu kengät... Eilenkin särki jalkapohjia lenkin jälkeen.

Aleksi toi ylpeänä matikan kokeen kotiin kuitattavaksi, TÄYSI KYMPPI!!!!! eikä yhtään virhettä :) Ei ole äitiinsä tullut :D
Kotona sitten tehtiin vielä luku harjoituksia ja Aleksi osasi taas hieman lukea tavuja ja se oli siitäkin ylpeä :) Ja äiti kehui maasta taivaaseen, onhan se iso juttu äitille myös :) Minun vauva :)

Kello on just kuusi, aleksin pimeä suunnistus harkat alkaa tunnin päästä. Aleksi lähtee sinne pyörällä ja minä ajattelin juosta sinne, saanpahan liikuntaa enemmän. Eihän se olen kun tuossa KeU:n pirtillä Ahossa.

katsotaan palailenko illalla vielä...

sunnuntai 14. lokakuuta 2007

Kolmas päivä menossa "uutta elämää" :)

Tosiaan, nyt on 2 savutonta päivää takana. Luulenpa että ne olivat ne kauheimmat. Vaikka tämä lääke auttaa mutta joitain nikotiinin vieroitusoireita huomaan ihan selvästi. Hermostuneisuus: Kävelen edes takaisin kotona vaikka mitään tekemistä ei olisi, mietin koko ajan mitäs nyt, kun tupakalle vois mennä, ei voikkaan mennä, mitäs nyt. Pe ja la oli tupakka aivan koko ajan mielessä, kun olisi ollut niin kiva mennä. Ruokahalu on kasvanut, ei niinkään nälkä ole mutta jotain tekemistä pitää olla suulle ja käsille. Ja jotenkin kuitenkin tekee mieli mennä katsomaan jääkaappia. Tuo pitää saada heti kuriin :) Annan itseni nyt ravata siellä, parempi tuo kun sortuisin tupakkaan!!! En ole saanut tehtyä mitään aikaiseksi viikonloppuna, en saa aloitettua mitään. Siis koti hommia tarkoitan. Olen levoton ja hermostunut mutta en saa itseäni sillälailla liikkeelle että tekisin jotain. Onneksi Riku on ollut kotona ja se on tsempannut minua. Kyllä se "pakotti" minut eilen kun sulatettiin tuo iso pakkanen ja se tarvitsi apua. Siinä meni kyllä tunti kivasti ja eikä ollut tupakka mielessä.
Tänään tuntuu olo hieman paremmalta, katsotaan mitä päivä tuo tullessaan tämän asian tiimoilta. Mutta kyllä on omituista kun ei käy enään tupakalla :) On tilanteita joissa aina kävi ennen, ja se tulee mieleen ja sitten toteaakin että eipäs mennäkkään :)

Eilen sain nukkua taas, kivaa. Viikolla nuo unet jää aina niin lyhyiksi. Lapset sai pelailla hieman pelipäivänä ja olivat sitten pihallakin. Minäkin siellä istuskelin.
Kolmen korvilla mentiin vankilalle. Mummu oli jo viikolla kysellyt tuleekohan lapsukaiset yöksi ja sinne suunnattiin.
Viideltä minä ja Riku lähdettiin, mentiin prisman kautta. Ostin naulakon, johon lapset saavat opetella laittamaan omat vaatteensa. Olen niin lopen kyllästynyt niitä korjailemaan eteisen lattioilta. Riku vielä ehdotti että investoidaan isoon kaappiin missä on peilit, sopii :)

Illalla sitten käytiin kahdestaan syömässä Chicos paikassa, vai mikä se nyt olikaan :) Oli kyllä hyvää ruokaa, mausteista mutta hyvää ja lähti nälkäkin. Taidetaan mennä lastenkin kanssa sinne. Siitä mentiin vuokraamaan elokuva ja katsottiin se kotona. 23.00 minä aloinkin jo nukkumaan. Ja nyt aamulla puoli kymmenen herättiin :) Nyt on taas nukuttu. Ihan kohta mennään vankilalle. En tiedä mitä päivällä tehdään, kävisiköhän sitä korsossa... Saisinkohan minä tänään pyykkiä pestyä :)

Illalla on lenkille meno Katjan kanssa :)