Siinä ne kohokohdat tältä syksyltä.
Ostettiin tosiaan uusi koti :) Ihanaa, nyt on lapsilla sitten omat huoneet, oma sauna ja se on RIVITALO :D Pieni oma pikkuruinen piha jossa saa kuopsutella :)
Muutto on 5.12, joten kovasti on tekemistä, jotta saa paikat suht kuntoon jouluksi.
Lotan asioita on tässä hoideltu ja murehdittu enemmän ja vähemmän. Lääkitystä nostettiin, niin epilepsia kun migreeninkin. Mutta... en oikein tiedä miksi, mutta ei se oikein tehoa. Tai nyt on taas mennyt mukavammin, kun Lotta on ollut ensin syyslomalla ja sai rentoutua. Ensimmäinen kouluviikko meni tosi kivasti, ei mitään sen suurenpia juttuja (lukuunottamatta paria migreeniä), mutta kun oli ollut viikon koulussa, liekko stressi tms niin meni taas Lotan olo huonommaksi. Se väsyy, tulee hajamieliseksi, ei muista mitä oli tekemässä, saa raivareita :( Läksyt ei onnistu :(
Mutta nyt viime viikon Lotta oli taas kotona, sikainfluenssan takia ja silloin meni taas hyvin epin puolesta ja tämäkin viikko on mennyt kivasti. Katsotaan nyt mitä ensi viikko tuo tullessaan.
Lotta sai ajat neuropsykologille ja ne on kerran viikossa, neljän viikon ajan. Ensimmäinen aika on nyt perjataina. Se testeillään kartoittaa, mikä siinä oppimisessa/ koulussa on vaikeaa, ja siten pystytään etsimään Lotalle se parempi oppimis muoto. Lotta kun ei pysy tuolla perässä, sille tulee pienen pieniä epi kohtauksia koulussa ja siten tipahtaa kärryiltä.
Myöskin pään MRI uusitaan, ihan varuksi ettei ole tullut muutoksia. Myöskin jossakin vaiheessa pääsee Lasten Linnaan osasto jaksolle, otetaan Video EEG.
Mirollahan kanssa diagnosoitiin migreeni, tosin on ei tarvitse vielä ainakaan estolääkitystä. Aloittelen sen jos kivut taas jatkuvat päivä tolkulla.
Tosiaan, possunuhaa ollaan podettu koko konkka ronkka. Pikku hiljaa tämä tästä lähtee, Aleksi lepää vielä tämän päivän kotona. Miro menee 1.5 vko sairastamisen jälkeen kouluun tänään.
Itse olen ollut nyt 10 päivää sairaslomalla. Vaikka kuumetta ei ole, kroppa on jotenkin NIIIIIIN väsähtänyt ja heti kun jotain tekee, pulssi nousee, alkaa tykyttämään ja voimat vaan hiipuu pois. Myöskin omituisia lonkka kipuja on ollut, liekko jotain jälkitautia.
Jaahas, Miroa herättelemään....
keskiviikko 18. marraskuuta 2009
perjantai 18. syyskuuta 2009
Syksy
Syksy tekee tuloaan kovaa vauhtia. Aamuisin on jo hurjan kylmä, takkia en ole kyllä vielä ottanut kaapista. Villatakki kelpaa vielä.
Miro täytti tuossa 7v, minun vauva :) Tosin ei olla juhlittu vielä synttäreitä kun synttäri viikonloppuna tämä mamma oli hurvittelemassa, KOKO viikonlopun :D !!!!
Tänä viikonloppuna juhlitaan sitten Miron synttäreitä eli menee tämäkin viikonloppu pelkästää siivotessa ja leipoessa.
Muuten omaan oloon... vuoristo rataa, muuten en pysty tätä kuvailemaan. Ton syömisen kanssa on ongelmia mutta ne asiat ei kuulu tänne.
Aleksi on aloittanut koriksen, keravan kori -80. Ja niillä onkin 3 kertaa viikossa treenit ja niissä meneekin aikas paljon aikaa. Aleksilla vaan on noiden nilkkojen kanssa ongelmia ja ne kipeytyy ja särkee herkästi. Vaikka nyt ei ole rahaa, niin varasin sille ensi viikolle ortopedin yksityiseltä. Täytyy saada joku selko tuohon vaivaan.
Miro täytti tuossa 7v, minun vauva :) Tosin ei olla juhlittu vielä synttäreitä kun synttäri viikonloppuna tämä mamma oli hurvittelemassa, KOKO viikonlopun :D !!!!
Tänä viikonloppuna juhlitaan sitten Miron synttäreitä eli menee tämäkin viikonloppu pelkästää siivotessa ja leipoessa.
Muuten omaan oloon... vuoristo rataa, muuten en pysty tätä kuvailemaan. Ton syömisen kanssa on ongelmia mutta ne asiat ei kuulu tänne.
Aleksi on aloittanut koriksen, keravan kori -80. Ja niillä onkin 3 kertaa viikossa treenit ja niissä meneekin aikas paljon aikaa. Aleksilla vaan on noiden nilkkojen kanssa ongelmia ja ne kipeytyy ja särkee herkästi. Vaikka nyt ei ole rahaa, niin varasin sille ensi viikolle ortopedin yksityiseltä. Täytyy saada joku selko tuohon vaivaan.
lauantai 29. elokuuta 2009
Taas täällä, pitkästä aikaa
Lomat on pidetty ja arki on alkanut. Kaikki lapset on koulussa ja kamalasti muistettavia asioita, joka luokalla omat juttunsa :) Kiitos kännyköiden keksiöille, niin saa laitettua kaikki muistiin!
Kävin lääkärissä ennen lomia (en muista kirjoittelinko siitä). ja minusta otettiin kaiken maailman testejä mm keliakia ja sokeri. Siellä melkein iskin nyrkkiä pöytään ja sanoin, että tulen hulluksi tämän vatsan takia.
testit oli ok ja aloinkin noudattamaan lääkärin suosittelemaa ruokavaliota.
Olen nyt joku 3 viikkoa sillä ollut ja olo on LOISTAVA :D
Jätin pois naudan ja porsaan lihan, viljat, perunan, vähensin maitotuotteita, ei ollenkaan rasvaista/ maustettua ruokaa. Eli syön kasviksia PALJON ja kanaa, kalaa ja kalkkunaa ja tietysti hedelmiä ja marjoja.
Toki suon välillä itselleni ruisleipää mutta ihan kerran kaksi viikossa, pieni pala. Uskomaton muutos, ei turpoamista, ei niitä karmeita vatsa kipuja ei mitään :D Olen onnistunut tällä uudella systeemillä tiputtamaan n. kolmen viikon aikana, n. 2,5kg :)
Alussa oli rankkaa, ensimmäinen viikko. Koko ajan nälkä, mutta siihen uuteen ruokailu tottumukseen tottui ja sitä syö paljon vähemmän kun ennen. Taidan kyllä syödä liiankin vähän, joinain päivinä. Joskus illalla huomaan, että olen kerran vaan salaattia syönyt, en muuta :/ Mutta ei se nälkä oikein vaivaa enään. Olen yrittänyt kyllä ottaa joka päivä töihin ruokaa, hieman lämmitettävää ruokaa ja ISOSTI salaattia. Sillä pärjään yleensä hyvin iltaan asti.
Olen minä alkanut taas kävelemään ja polkemaan olkkarissa pyörällä :)
Jospa tämä vatsa ongelma tästä pikku hiljaa....
Mutta ei tässä nyt sen ihmeempiä ole... syksy alkaa ja katsellaan mitä se tuo tullessaan
Kävin lääkärissä ennen lomia (en muista kirjoittelinko siitä). ja minusta otettiin kaiken maailman testejä mm keliakia ja sokeri. Siellä melkein iskin nyrkkiä pöytään ja sanoin, että tulen hulluksi tämän vatsan takia.
testit oli ok ja aloinkin noudattamaan lääkärin suosittelemaa ruokavaliota.
Olen nyt joku 3 viikkoa sillä ollut ja olo on LOISTAVA :D
Jätin pois naudan ja porsaan lihan, viljat, perunan, vähensin maitotuotteita, ei ollenkaan rasvaista/ maustettua ruokaa. Eli syön kasviksia PALJON ja kanaa, kalaa ja kalkkunaa ja tietysti hedelmiä ja marjoja.
Toki suon välillä itselleni ruisleipää mutta ihan kerran kaksi viikossa, pieni pala. Uskomaton muutos, ei turpoamista, ei niitä karmeita vatsa kipuja ei mitään :D Olen onnistunut tällä uudella systeemillä tiputtamaan n. kolmen viikon aikana, n. 2,5kg :)
Alussa oli rankkaa, ensimmäinen viikko. Koko ajan nälkä, mutta siihen uuteen ruokailu tottumukseen tottui ja sitä syö paljon vähemmän kun ennen. Taidan kyllä syödä liiankin vähän, joinain päivinä. Joskus illalla huomaan, että olen kerran vaan salaattia syönyt, en muuta :/ Mutta ei se nälkä oikein vaivaa enään. Olen yrittänyt kyllä ottaa joka päivä töihin ruokaa, hieman lämmitettävää ruokaa ja ISOSTI salaattia. Sillä pärjään yleensä hyvin iltaan asti.
Olen minä alkanut taas kävelemään ja polkemaan olkkarissa pyörällä :)
Jospa tämä vatsa ongelma tästä pikku hiljaa....
Mutta ei tässä nyt sen ihmeempiä ole... syksy alkaa ja katsellaan mitä se tuo tullessaan
perjantai 3. heinäkuuta 2009
Päiväkirja?
Sellaista olen pitänyt joskus teininä, en nyt myöhemmin ollenkaan. Sellainen olisi varmasi hyvä olla olemassa. Sinne voisi kirjoitella IHAN mitä vaan, aivan vapaasti. Ei tännekkään voi kirjoittaa kaikkea mitä haluaisi... :(
Illalla oli isän synttärit, Tuulalla. Siellä oltiin melkein 20.00 asti. Joo, no se siitä... Olin väsynyt ja hiljainen. Yritin puhua Rikulle autossa omasta olosta, mutta... miehet. Ei sanaakaan tullut takaisin. Kerroin sitten, että ajattelin huomenna ottaa lapset pyörillä ja minä sauvoilla ja lähtisin sauvalenkille. Luin meinaan minun vanhoja kirjoituksia eilen illalla. Tuli jotenkin sellainen olo, että se varmastikkin auttaisi tähän nyt, en tiedä mutta pakko kokeilla.
No, eipä se sanonut juuta eikä jaata siihen lenkkeily asiaankaan,joten kai se on sitten ok, jos käyn iltaisin kävelemässä yksin.
Mutta ei tässä päivässä ole mitään sen erikoisempaa ollut, eipä ole ehtinyt mitään tapahtua. Huomenna Aleksi tulee illalla kotiin, aamupäivällä se sauvakävely, iltapäivällä pitäis kahvilla käydä veljen luona ja neljäksi taas yhdet synttäri kahvit. Jossain välissä pitäis ruoka laittaa :)
Illalla oli isän synttärit, Tuulalla. Siellä oltiin melkein 20.00 asti. Joo, no se siitä... Olin väsynyt ja hiljainen. Yritin puhua Rikulle autossa omasta olosta, mutta... miehet. Ei sanaakaan tullut takaisin. Kerroin sitten, että ajattelin huomenna ottaa lapset pyörillä ja minä sauvoilla ja lähtisin sauvalenkille. Luin meinaan minun vanhoja kirjoituksia eilen illalla. Tuli jotenkin sellainen olo, että se varmastikkin auttaisi tähän nyt, en tiedä mutta pakko kokeilla.
No, eipä se sanonut juuta eikä jaata siihen lenkkeily asiaankaan,joten kai se on sitten ok, jos käyn iltaisin kävelemässä yksin.
Mutta ei tässä päivässä ole mitään sen erikoisempaa ollut, eipä ole ehtinyt mitään tapahtua. Huomenna Aleksi tulee illalla kotiin, aamupäivällä se sauvakävely, iltapäivällä pitäis kahvilla käydä veljen luona ja neljäksi taas yhdet synttäri kahvit. Jossain välissä pitäis ruoka laittaa :)
torstai 2. heinäkuuta 2009
Jänskättää...
... Minulla meni läppäri rikki, on se kyllä ollut rikki jo yli kuukauden. Mutta jännittää tässä se, että onko siitä mennyt kovalevy?!? Siellä oli meinaan kuvia ympäri vuodesta ja arvaa vaan olinko ottanut niistä varmuuskopioita, no en!!! :)
Nyt se on siellä huollossa, ollut maanantaista lähtien, katsotaan nyt kuinka käy.
Hellettä riittä, ihan mukavaa. Tosin illat on aika tuskaisia, kun pitäisi osata nukahtaa mutta on KUUUUMAAAAA :)
Huomenna olisi luvassa isän synttärit. Kiire tulee. Pääsee töistä vasta neljältä, siitä hakemaan Lottaa hoidosta korsosta, sitten kello on varmasti jo ainakin puoli viisi kun on kotona. Nopsaan vaatteiden vaihto ja puoli kuusi alkaa jo synttärit. Syömäänkin pitäisi siinä välissä keretä, ajateltiin mäkkärissä käydä matkan varrella ;)
Aleksi kotiutuu ylihuomenna, illalla. Haetaan Aleksi ja mummu Tikkurilan asemalta kymmenen paikkeilla illalla. On kyllä jo ollutkin poikaa kova kova ikävä!!!!
Riku lähti kuuden aikaan tänään kauppaan Miron kanssa, me tytöt jäätiin kotiin. Lottaa niin väsyttää :( Noh, väsytti se minuakin, simahdin sohvalle istuvilteen ja varmaan puoli tuntia nukuin. Sitten olikin virtaa taas, siivosin keittiön, imuroin ja laitoin pyykki koneen päälle (miro kiukuspäissään puristi eilen jugurtti purkkia niin että se purskahti keittiön matolle sieltä purkista kaaressa) ja pesin sen keittiön maton. Viikkasin vielä hirmu kasan puhtaita kaappeihin, ruokin lapset iltapalalla ja pistin sänkyihin. Kello on jo 21.30, kohta pitäis suihkuun mennä. Ei jaksa puuhastella enempää... enköhän ole jo yhdelle illalle tehnyt tarpeeksi!!
Nyt se on siellä huollossa, ollut maanantaista lähtien, katsotaan nyt kuinka käy.
Hellettä riittä, ihan mukavaa. Tosin illat on aika tuskaisia, kun pitäisi osata nukahtaa mutta on KUUUUMAAAAA :)
Huomenna olisi luvassa isän synttärit. Kiire tulee. Pääsee töistä vasta neljältä, siitä hakemaan Lottaa hoidosta korsosta, sitten kello on varmasti jo ainakin puoli viisi kun on kotona. Nopsaan vaatteiden vaihto ja puoli kuusi alkaa jo synttärit. Syömäänkin pitäisi siinä välissä keretä, ajateltiin mäkkärissä käydä matkan varrella ;)
Aleksi kotiutuu ylihuomenna, illalla. Haetaan Aleksi ja mummu Tikkurilan asemalta kymmenen paikkeilla illalla. On kyllä jo ollutkin poikaa kova kova ikävä!!!!
Riku lähti kuuden aikaan tänään kauppaan Miron kanssa, me tytöt jäätiin kotiin. Lottaa niin väsyttää :( Noh, väsytti se minuakin, simahdin sohvalle istuvilteen ja varmaan puoli tuntia nukuin. Sitten olikin virtaa taas, siivosin keittiön, imuroin ja laitoin pyykki koneen päälle (miro kiukuspäissään puristi eilen jugurtti purkkia niin että se purskahti keittiön matolle sieltä purkista kaaressa) ja pesin sen keittiön maton. Viikkasin vielä hirmu kasan puhtaita kaappeihin, ruokin lapset iltapalalla ja pistin sänkyihin. Kello on jo 21.30, kohta pitäis suihkuun mennä. Ei jaksa puuhastella enempää... enköhän ole jo yhdelle illalle tehnyt tarpeeksi!!
tiistai 30. kesäkuuta 2009
"jos pysähtyy, voi vaikka vahingossa alkaa miettimään asioita"
Katselin tänään erästä ohjelmaa illalla. Siinä oli suurperheen yksinhuoltaja äiti. Keskusteltiin hänestä ja hänen lapsistaan. Kuuntelin ja luin mitä hän puhui, arjesta, jaksamisesta, rutiineista, lapsista... kaikesta. Tuli mieleen, että aivan kun omasta suustani olisi tulleet nuo asiat.
Psykologi sanoikin hänelle, että hän huomasi kuinka tämä äiti ei osaa tai tietämättään ei halua pysähtyä kertaakaan päivän aikana, voi vaikka alkaa miettiä asioita omalta kantilta, voi tulla oma henkinen ja fyysinen väsymys mieleen. Mutta kun tekee robotin lailla aamusta yö myöhään asioita, touhuaa, siivoaa niin ei ole aikaa miettiä asioita. Ja joskus kun yöllä ei meinaa uni tulla, niin silloin ne ajatukset valtaa mielen ja niistä et pääse millään eroon. Kunnes lopulta nukahtaa aamuyöstä ja aamulla huomaa nukkuneensa pari tuntia vaan. Niin on seuraava päivä taas pilalla, väsymuksen takia.
Niin, oravan pyörä, millä sen katkaisee? Jos ei osaa rentoutua ilman tätä hälinää, mutta silloinkaan ei todellakaan osaa rentoutua? Jos joskus sen ihan pienen ajan ottaa itselle, vaikka vaan ruokakaupassa yksin käynti, niin miksi sitä pitää painaa tuplasti töitä illalla? Mistä kummasta ihminen oppii tälläisen "elämän tavan"? Ja jos kuitenkaan siihen ei ole tyytyväinen, millä omatunto antaa periksi?
Ajatuksia taas heräsi miljoonia tuon ohjelman myötä. Olenkin joskus ajatellut, haluaisin alkaa tekemeään omia muisteloita. Aloittaisi sieltä ihan pienestä, niin pienestä kun muistaa. Paljon on asioita mitä en ole sanonut kenellekkään, tai vaan ihan yksi ihminen tietää. Jos asiat, hyvät ja huonot, kirjoittaisi niin samalla niitä pystyisi työstämään ja ehkä käsittämään miksi minä olen minä, miksi olen tälläinen.
Ehkä joskus antaisin sen jollekkin luettavaksi, syvimmät ajatukseni.
Muita asioita välillä... Lotta oli tänään kummallinen. Kiukkuinen ja väsynyt. Ei jaksanut kauppaankaan lähteä, vaikka yleensä se lähtee aina minun kanssa kun pääsisi kahdestaan (äitin kulta :) ) Makasi vaan sohvalla, söi ja jatkoi makaamista. Posket hieman punoitti... saas nähdä mitä tästä tulee. Illalla sängyssään itsi vuolaasti, että pelottaa saada unta. Se on taas peruja (veikkaan ainakin vahvasti)öisistä epilepsia kohtauksista kun se herää aina niihin. Lopulta otinsen sohvalle, missä katselin telkkaa. Niin tyttö nukahti istuvilteen, minun käteen tarrautuneena, voi minun pientä ressukkaa :(
Olihan kyllä Lotta tänään serkkunsa kanssa uimassa, jotenkin sekin saattoi rasittaa sitä. Tässä vaiheessa kun lääkitystä kokeillaan ja se ei oikein tehoakkaan vielä, niin pitäisi varoa sitä rasittamista. Ehkä se oli sitä, tai sitten jotain muuta... ehkä lääke... ehkä jotain...
Miron kanssa käytiin kaupassa. Vaarille (minun isälle) hankittiin lahja ja ruokakaupan kautta kotiin. Isällä on synttärit perjantaina ja niitä mennään juhlimaan.
Huomenna Miro pääsee kaverinsa synttäreille ja niitä poika odottaa kovasti.
Aleksi soitteli taas mökiltä, ihan niin kuin joka päivä tässä. Innoissaan kertoi kun oli tänään tuhlannut kaikki loma rahansa, mummu oli vienyt heseen ja ukkikin oli jotain kivaa taas ostanut. Kuulemma on junaliputkin ostettuna valmiiksi, ja vannotti minua tulemaan hakemaan sitten tulopäivänä asemalta :) Onhan se siellä ihan selvästi nauttinut, joka päivä kaikkea uutta ja kivaa mummu ja ukki keksii. Kolmistaan leikkivät kaikenlaisia leikkejä.
Kello on taas melkein 23.00, jospa sitä saisi kohta unesta kiinni. Eilen EI SITTEN MILLÄÄN tullut uni. Katselin 01.40 kelloa, eikä väsyttänyt. Tänään illalla n. vaille kuusi olisi väsyttänyt hirveästi, mutta kauppaan oli mentävä.
Huomenna keskiviikko, mitähän päivä tuo tullessaan :)
Psykologi sanoikin hänelle, että hän huomasi kuinka tämä äiti ei osaa tai tietämättään ei halua pysähtyä kertaakaan päivän aikana, voi vaikka alkaa miettiä asioita omalta kantilta, voi tulla oma henkinen ja fyysinen väsymys mieleen. Mutta kun tekee robotin lailla aamusta yö myöhään asioita, touhuaa, siivoaa niin ei ole aikaa miettiä asioita. Ja joskus kun yöllä ei meinaa uni tulla, niin silloin ne ajatukset valtaa mielen ja niistä et pääse millään eroon. Kunnes lopulta nukahtaa aamuyöstä ja aamulla huomaa nukkuneensa pari tuntia vaan. Niin on seuraava päivä taas pilalla, väsymuksen takia.
Niin, oravan pyörä, millä sen katkaisee? Jos ei osaa rentoutua ilman tätä hälinää, mutta silloinkaan ei todellakaan osaa rentoutua? Jos joskus sen ihan pienen ajan ottaa itselle, vaikka vaan ruokakaupassa yksin käynti, niin miksi sitä pitää painaa tuplasti töitä illalla? Mistä kummasta ihminen oppii tälläisen "elämän tavan"? Ja jos kuitenkaan siihen ei ole tyytyväinen, millä omatunto antaa periksi?
Ajatuksia taas heräsi miljoonia tuon ohjelman myötä. Olenkin joskus ajatellut, haluaisin alkaa tekemeään omia muisteloita. Aloittaisi sieltä ihan pienestä, niin pienestä kun muistaa. Paljon on asioita mitä en ole sanonut kenellekkään, tai vaan ihan yksi ihminen tietää. Jos asiat, hyvät ja huonot, kirjoittaisi niin samalla niitä pystyisi työstämään ja ehkä käsittämään miksi minä olen minä, miksi olen tälläinen.
Ehkä joskus antaisin sen jollekkin luettavaksi, syvimmät ajatukseni.
Muita asioita välillä... Lotta oli tänään kummallinen. Kiukkuinen ja väsynyt. Ei jaksanut kauppaankaan lähteä, vaikka yleensä se lähtee aina minun kanssa kun pääsisi kahdestaan (äitin kulta :) ) Makasi vaan sohvalla, söi ja jatkoi makaamista. Posket hieman punoitti... saas nähdä mitä tästä tulee. Illalla sängyssään itsi vuolaasti, että pelottaa saada unta. Se on taas peruja (veikkaan ainakin vahvasti)öisistä epilepsia kohtauksista kun se herää aina niihin. Lopulta otinsen sohvalle, missä katselin telkkaa. Niin tyttö nukahti istuvilteen, minun käteen tarrautuneena, voi minun pientä ressukkaa :(
Olihan kyllä Lotta tänään serkkunsa kanssa uimassa, jotenkin sekin saattoi rasittaa sitä. Tässä vaiheessa kun lääkitystä kokeillaan ja se ei oikein tehoakkaan vielä, niin pitäisi varoa sitä rasittamista. Ehkä se oli sitä, tai sitten jotain muuta... ehkä lääke... ehkä jotain...
Miron kanssa käytiin kaupassa. Vaarille (minun isälle) hankittiin lahja ja ruokakaupan kautta kotiin. Isällä on synttärit perjantaina ja niitä mennään juhlimaan.
Huomenna Miro pääsee kaverinsa synttäreille ja niitä poika odottaa kovasti.
Aleksi soitteli taas mökiltä, ihan niin kuin joka päivä tässä. Innoissaan kertoi kun oli tänään tuhlannut kaikki loma rahansa, mummu oli vienyt heseen ja ukkikin oli jotain kivaa taas ostanut. Kuulemma on junaliputkin ostettuna valmiiksi, ja vannotti minua tulemaan hakemaan sitten tulopäivänä asemalta :) Onhan se siellä ihan selvästi nauttinut, joka päivä kaikkea uutta ja kivaa mummu ja ukki keksii. Kolmistaan leikkivät kaikenlaisia leikkejä.
Kello on taas melkein 23.00, jospa sitä saisi kohta unesta kiinni. Eilen EI SITTEN MILLÄÄN tullut uni. Katselin 01.40 kelloa, eikä väsyttänyt. Tänään illalla n. vaille kuusi olisi väsyttänyt hirveästi, mutta kauppaan oli mentävä.
Huomenna keskiviikko, mitähän päivä tuo tullessaan :)
maanantai 29. kesäkuuta 2009
Ei mitään uutta
Maanantai taas, ja arki jatkuu.
Sunnuntaina oltiin suomenlinnassa ja ilmat oli IHANAT. Kaikki muuta valitteli kun täällä sisempänä oli liian kuumaa, mutta ei siellä. Merituuli mukavasti viilensi ilman. Meillä oli evästä mukana, lapsille mehua, aikuisille kahvia. Sitten oli leipiä ja viinirypäleitä. Käveltiin hurjasti ja lapset tutki kaikki onkalot ja tunnelit mitä vastaan tuli. Väriäkin sain, mutta en punaista ;)
Vene, oma moottorivene :) Sellainen me hankitaan. TOSIN, minun minimi vaatimukset on sen verran hinnakkaampia, että ei me sitä alle 10 000e saada, joten katsotaan vuoden päästä keväällä sitä sitten. Mikäs stten sen mukavampaa kun hellepäiviä ajella lasten kanssa merellä, ehkä kalastella. Piipahtaa ehkä jossain saaressa uimassa välillä. Meidän veneessä tulee olemaan sellainen etukoppi, jonne saadaan varusteen ja eväät hyvin piiloon. Sitten jos sade yllättää niin lapset vaan koppiin istumaan ja kuomukin vedetään ylle niin ei ajajakaan kastu :) Kyllä se minunkin pitää sitten merimerkit opetella, jotta joskus voi lähteä ihan vaikka vaan tyttöporukalla :)
Lotan uuden epilepsia lääkkeet hain tänään töistä tullessa ja illalla aloitetaan. Nyt kaikki sormet, varpaat, kaikki ristiin, että ne sopisi!!!! En jaksa toista samanlaista episodia kun siitä ed. lääkkeestä tuli.
Kahvikin valmistui sopivasti. Pyykkiä pitäisi tänään hurauttaa pestä koneellinen, pari. Tiskit tipahtaa kohta lattialle tiskipöydältä, pitää varmaan tehdä niille jotain.
Siinä tämä ilta sitten olikin, lapset jo sen jälkeen nukkumaan ja sitten ei voi kolistella paljon, paitsi pyykkiä pystyisi kyllä viikkailemaan.
Sunnuntaina oltiin suomenlinnassa ja ilmat oli IHANAT. Kaikki muuta valitteli kun täällä sisempänä oli liian kuumaa, mutta ei siellä. Merituuli mukavasti viilensi ilman. Meillä oli evästä mukana, lapsille mehua, aikuisille kahvia. Sitten oli leipiä ja viinirypäleitä. Käveltiin hurjasti ja lapset tutki kaikki onkalot ja tunnelit mitä vastaan tuli. Väriäkin sain, mutta en punaista ;)
Vene, oma moottorivene :) Sellainen me hankitaan. TOSIN, minun minimi vaatimukset on sen verran hinnakkaampia, että ei me sitä alle 10 000e saada, joten katsotaan vuoden päästä keväällä sitä sitten. Mikäs stten sen mukavampaa kun hellepäiviä ajella lasten kanssa merellä, ehkä kalastella. Piipahtaa ehkä jossain saaressa uimassa välillä. Meidän veneessä tulee olemaan sellainen etukoppi, jonne saadaan varusteen ja eväät hyvin piiloon. Sitten jos sade yllättää niin lapset vaan koppiin istumaan ja kuomukin vedetään ylle niin ei ajajakaan kastu :) Kyllä se minunkin pitää sitten merimerkit opetella, jotta joskus voi lähteä ihan vaikka vaan tyttöporukalla :)
Lotan uuden epilepsia lääkkeet hain tänään töistä tullessa ja illalla aloitetaan. Nyt kaikki sormet, varpaat, kaikki ristiin, että ne sopisi!!!! En jaksa toista samanlaista episodia kun siitä ed. lääkkeestä tuli.
Kahvikin valmistui sopivasti. Pyykkiä pitäisi tänään hurauttaa pestä koneellinen, pari. Tiskit tipahtaa kohta lattialle tiskipöydältä, pitää varmaan tehdä niille jotain.
Siinä tämä ilta sitten olikin, lapset jo sen jälkeen nukkumaan ja sitten ei voi kolistella paljon, paitsi pyykkiä pystyisi kyllä viikkailemaan.
perjantai 26. kesäkuuta 2009
Perjantai, helle jatkuu :D
Aivan ihanaa kun on näin lämmintä :)))
Olin Töiden jälkeen lasten kanssa ulkona viidestä puoli yhdeksään. Miro kyllä kannettiin sisälle tuntia aikaisemmin... niska perse otteella :/ Hermo sillä taas meni, ja niin yli taas kun olla ja voi. Muu ei auttanut kun raahata kiukusta kihisevä ja sammakoita suustaan päästävä 6v poika kotiin isin kanssa. Illalla kun Lotan kanssa kotiuduttiin, sisällä odotti hymyilevä poika joka kuunteli YouTubesta Antti Tuiskua. Pyysi kyllä anteeksi käytöstään ja sanojaan :)
Huomiseksi suunniteltiin reissua Suomen Linnaan, eväät mukaan ja onkaloita etsimään :) Kuumaa ovat taas luvanneet, joten luultavasti tiedossa palaneita ihon osia!!
Lotan tuo kamala allerginen juttu alkaa olla jo poissa, hieman on iho kirjava mutta muuten hieno. Maanantaina aloitetaankin uusi epilepsia lääke... kokeillaan kuinka sen kanssa käy.
Tänään pistin merkille töissä. Kun eräs työkaverini, suht läheinen sellainen kyseli Lotasta ja sen siitä Allergisesta reaktiosta yms, oli kauhuissaan. Niin sitten se yritti udella minun jaksamista, miten minä asian otan. Olin vaan reteesti, että juu juu kyllä tämä tästä, ei hätää. Takapakkeja tulee mutta ei se haittaa minua, ihan hyvin jaksan.
Vaikka siis tosi asiahan on ihan toinen.... Jos ei muuta niin kroppa reagoi tähän stressiin ja onhan tämä ollut henkisesti helkutin raskasta ja jos edellisen kirjoituksen lukee niin ei ne minun ajatukset ole kovin iloisia ollut.
Mutta mietin, että kuinka vaikeaa minun on avautua kasvokkain ja jollekkin myöntää, että mennään äärirajoilla. Tälläisiä olen miettinyt... olen tuntenut tälläisiä tunteita... Miksi niitä on niin vaikea sanoa ääneen, tänne kyllä on niistä helppo kirjoittaa, vaikka tiedän että on kaiken kansan luettavissa...! Onko minun vaan vaikea tunnustaa ääneen ettei jaksa tai ettei voi hyvin, jos olenkin heikko kun tunnustan.... En osaa ottaa sympatiaa vastaan, tulen vaivautuneeksi ja olo tuntuu jotenkin, miten sen nyt sanoisi... hävettävältä, olisin taakka ja ressukka jonka asioita puidaan
Samaahan se oli silloin kun olin lasten kanssa kotona. En muista kuinka vanhoja lapset oli, ehkä 1, 2, ja 3v. tai nuorempiakin. Kärsin synnytyksen jälkeisestä masennuksesta joka ei koskaan lasten välissä helpottanut, ja oli ja tuli asioita mitkä on jäänyt taakse mutta pointti on tässä se, että kun kunta hankki meille henkilön joka kerran viikossa teki 4h meillä ihan mitä vaan halusin. Ja kyllä me siinä puhuttiinkin paljon. Niin silloin oli enemmän kun vaikeaa käsittää ja myöntää, että ei jaksa. Yritin sanoa, että voin ihan hyvin, kunhan saan hieman nukkua ja olo on ihan ok, uskokaa jo.
vaikeita asioita, niin vaikeita. Jotka vaan valitettavasti poistuu vain ajan myötä, vissiin.
Taas tämä meni tähän synkistelyyn... jos joku tätä lukee, en oikeasti ole negatiivinen ihminen :) Tänne on vaan niin helppo kirjoittaa.
Olin Töiden jälkeen lasten kanssa ulkona viidestä puoli yhdeksään. Miro kyllä kannettiin sisälle tuntia aikaisemmin... niska perse otteella :/ Hermo sillä taas meni, ja niin yli taas kun olla ja voi. Muu ei auttanut kun raahata kiukusta kihisevä ja sammakoita suustaan päästävä 6v poika kotiin isin kanssa. Illalla kun Lotan kanssa kotiuduttiin, sisällä odotti hymyilevä poika joka kuunteli YouTubesta Antti Tuiskua. Pyysi kyllä anteeksi käytöstään ja sanojaan :)
Huomiseksi suunniteltiin reissua Suomen Linnaan, eväät mukaan ja onkaloita etsimään :) Kuumaa ovat taas luvanneet, joten luultavasti tiedossa palaneita ihon osia!!
Lotan tuo kamala allerginen juttu alkaa olla jo poissa, hieman on iho kirjava mutta muuten hieno. Maanantaina aloitetaankin uusi epilepsia lääke... kokeillaan kuinka sen kanssa käy.
Tänään pistin merkille töissä. Kun eräs työkaverini, suht läheinen sellainen kyseli Lotasta ja sen siitä Allergisesta reaktiosta yms, oli kauhuissaan. Niin sitten se yritti udella minun jaksamista, miten minä asian otan. Olin vaan reteesti, että juu juu kyllä tämä tästä, ei hätää. Takapakkeja tulee mutta ei se haittaa minua, ihan hyvin jaksan.
Vaikka siis tosi asiahan on ihan toinen.... Jos ei muuta niin kroppa reagoi tähän stressiin ja onhan tämä ollut henkisesti helkutin raskasta ja jos edellisen kirjoituksen lukee niin ei ne minun ajatukset ole kovin iloisia ollut.
Mutta mietin, että kuinka vaikeaa minun on avautua kasvokkain ja jollekkin myöntää, että mennään äärirajoilla. Tälläisiä olen miettinyt... olen tuntenut tälläisiä tunteita... Miksi niitä on niin vaikea sanoa ääneen, tänne kyllä on niistä helppo kirjoittaa, vaikka tiedän että on kaiken kansan luettavissa...! Onko minun vaan vaikea tunnustaa ääneen ettei jaksa tai ettei voi hyvin, jos olenkin heikko kun tunnustan.... En osaa ottaa sympatiaa vastaan, tulen vaivautuneeksi ja olo tuntuu jotenkin, miten sen nyt sanoisi... hävettävältä, olisin taakka ja ressukka jonka asioita puidaan
Samaahan se oli silloin kun olin lasten kanssa kotona. En muista kuinka vanhoja lapset oli, ehkä 1, 2, ja 3v. tai nuorempiakin. Kärsin synnytyksen jälkeisestä masennuksesta joka ei koskaan lasten välissä helpottanut, ja oli ja tuli asioita mitkä on jäänyt taakse mutta pointti on tässä se, että kun kunta hankki meille henkilön joka kerran viikossa teki 4h meillä ihan mitä vaan halusin. Ja kyllä me siinä puhuttiinkin paljon. Niin silloin oli enemmän kun vaikeaa käsittää ja myöntää, että ei jaksa. Yritin sanoa, että voin ihan hyvin, kunhan saan hieman nukkua ja olo on ihan ok, uskokaa jo.
vaikeita asioita, niin vaikeita. Jotka vaan valitettavasti poistuu vain ajan myötä, vissiin.
Taas tämä meni tähän synkistelyyn... jos joku tätä lukee, en oikeasti ole negatiivinen ihminen :) Tänne on vaan niin helppo kirjoittaa.
torstai 25. kesäkuuta 2009
Vallan on vierähtänyt tovi viime kirjoittelusta
Eipä ole ollut oikein aikaa tänne piipahtaa.
Kovin on ollut erikoinen ja hieman ikäväkin kevät ja alku kesä. Lotta tuottaa harmia kaikkien kolmen puolesta, en jaksa niitä sen kummemmin purkaa nyt täällä, eiköhän kaikki niistä jo tiedä.
Pitkään olin tuossa keväällä sairaanakin, yhteensä 7 viikkoa siinä meni. Hyvin sitä ennen sain kävely kärpäsestä kiinni, mutta tuli tuo pirun tauti niin sekin TAAS jäi :) Eli siis hieman on motivaation puutetta. Aleksin villasukkia olen tehnyt ainakin 2kk jo. Ei tunnu siihenkään energia taikka aika riittävän. Mutta jospa tämä nyt tästä kesn aikana alkaisi sujumaan...
Se täytyy kyllä sanoa, että kovia omantunnon tuskia olen tässä viimeisen parin kk aikana kärsinyt. Ja pohtinut elämää ennen, nyt ja tulevaisuutta. Kuinkahan paljon yhdelle ihmiselle annetaan kestettäväksi, annetaanko sitä liikaa vai annetaanko sitä sen verran mitä joku tietty ihminen jaksaa. Toiset jaksaa enemmän ja toiset sitten vähemmän. Tuntuu pahalta (joo tyhmää olla "kateellinen"), että toisilla elämä on kun ruusuilla tanssimista. Tai ehkä ihan niinkään, mutta asiat on kuitenkin todella hyvin. Ei tule mitään yllättäviä takaiskuja, sairauksia, on itselle aikaa, perheen kanssa kaikki sujuu tasapainossa. Tämä on kyllä kateellisen ihmisen puhetta, siltähän se kuulostaa. Väkisin sitä ajattelee, että mitä seuraavaksi. Sitä jo miettii mahdollisia asioita mitä voisi kenties tapahtua, ja valmistella itseensä jo pahinpaan. Ei ehkä sitten tunnu niin pahalta kun on asiaa jo valmiiksi miettinyt, ja pääsee yli helpommin.
Esimerkiksi Lotan epilepsia. Se kyllä kolahti. Ekan kohtauksen jälkeen surffailin netissä hulluna, ja löysin monia kirjoituksia siitä kuinka paha migreeni voi aiheuttaa kouristuksia. Ajattelin, no niin noinhan sen täytyy olla. Ei sillä voi olla epilepsiaa enään tuohon päälle. Olin ihan 100% varma, että kohtaus johtui ylirasituksesta tms. Ja en siis valmistanut itseäni siihen mikä se diagnoosi lopulta oli. Se tunne oli valtava paha kun kuuli ne sanat, kuin kuoleman tuomio. Sillä olen miettinyt tulevaa, ja mitä kaikkea tässä voikaan tapahtua. "jos käy näin... niin...". Ehkä se on hyvä miettiä asioita siltäkin kantilta, että mikään täällä ei ole pysyvää, mitä tahansa voi huomenna tapahtua. Ja se mitä tulee eteen, ne on vaan kestettävä, ei siinä muu auta.
Onpas masentavaa...
Helle on alkanut :) IHANAA!!!! Kun tuo Lotta tuosta toipuu niin päästään ulkoilemaan urakalla, ja polttamaan taas itsensä :)
Kesäloma alkaa vasta kk päästä, sitä odotellessa ja sitten lähdetään Antaverkkaan pidemmäksi aikaa. Saan siellä laitella pihoja ja kuopsutella pylly pystyssä :)
Siskoa (ihana sana :) )olisi myös mukava nähdä, mutta se ei taida nyt onnistua. Ei ainakaan näillä näkymin. Eihän sitä tiedä jos menisin sinne joku viikonloppu junalla (varo vaan, kohta koputtelen ovelle).
Kello on jo kymmenen illalla. Lotta ei saa unta, se nukkui illalla migreenin takia ja heräili vasta puoli kahdeksan. Pyykit odottaa koneessa kuivaamaan laittajaa ja lasten huomiset vaatteet pitää katsoa valmiiksi. Aleksihan on mummun ja ukin kanssa mökkeilemässä Pyhännällä vielä 1,5 vko:a, sillä on kissan päivät. 24/7 non stop huomiota hömppä mummilta joka tykkää pelailla, askarrella ja touhuta koko ajan.
Koti työt huutelee minua joten palamisiin
Kovin on ollut erikoinen ja hieman ikäväkin kevät ja alku kesä. Lotta tuottaa harmia kaikkien kolmen puolesta, en jaksa niitä sen kummemmin purkaa nyt täällä, eiköhän kaikki niistä jo tiedä.
Pitkään olin tuossa keväällä sairaanakin, yhteensä 7 viikkoa siinä meni. Hyvin sitä ennen sain kävely kärpäsestä kiinni, mutta tuli tuo pirun tauti niin sekin TAAS jäi :) Eli siis hieman on motivaation puutetta. Aleksin villasukkia olen tehnyt ainakin 2kk jo. Ei tunnu siihenkään energia taikka aika riittävän. Mutta jospa tämä nyt tästä kesn aikana alkaisi sujumaan...
Se täytyy kyllä sanoa, että kovia omantunnon tuskia olen tässä viimeisen parin kk aikana kärsinyt. Ja pohtinut elämää ennen, nyt ja tulevaisuutta. Kuinkahan paljon yhdelle ihmiselle annetaan kestettäväksi, annetaanko sitä liikaa vai annetaanko sitä sen verran mitä joku tietty ihminen jaksaa. Toiset jaksaa enemmän ja toiset sitten vähemmän. Tuntuu pahalta (joo tyhmää olla "kateellinen"), että toisilla elämä on kun ruusuilla tanssimista. Tai ehkä ihan niinkään, mutta asiat on kuitenkin todella hyvin. Ei tule mitään yllättäviä takaiskuja, sairauksia, on itselle aikaa, perheen kanssa kaikki sujuu tasapainossa. Tämä on kyllä kateellisen ihmisen puhetta, siltähän se kuulostaa. Väkisin sitä ajattelee, että mitä seuraavaksi. Sitä jo miettii mahdollisia asioita mitä voisi kenties tapahtua, ja valmistella itseensä jo pahinpaan. Ei ehkä sitten tunnu niin pahalta kun on asiaa jo valmiiksi miettinyt, ja pääsee yli helpommin.
Esimerkiksi Lotan epilepsia. Se kyllä kolahti. Ekan kohtauksen jälkeen surffailin netissä hulluna, ja löysin monia kirjoituksia siitä kuinka paha migreeni voi aiheuttaa kouristuksia. Ajattelin, no niin noinhan sen täytyy olla. Ei sillä voi olla epilepsiaa enään tuohon päälle. Olin ihan 100% varma, että kohtaus johtui ylirasituksesta tms. Ja en siis valmistanut itseäni siihen mikä se diagnoosi lopulta oli. Se tunne oli valtava paha kun kuuli ne sanat, kuin kuoleman tuomio. Sillä olen miettinyt tulevaa, ja mitä kaikkea tässä voikaan tapahtua. "jos käy näin... niin...". Ehkä se on hyvä miettiä asioita siltäkin kantilta, että mikään täällä ei ole pysyvää, mitä tahansa voi huomenna tapahtua. Ja se mitä tulee eteen, ne on vaan kestettävä, ei siinä muu auta.
Onpas masentavaa...
Helle on alkanut :) IHANAA!!!! Kun tuo Lotta tuosta toipuu niin päästään ulkoilemaan urakalla, ja polttamaan taas itsensä :)
Kesäloma alkaa vasta kk päästä, sitä odotellessa ja sitten lähdetään Antaverkkaan pidemmäksi aikaa. Saan siellä laitella pihoja ja kuopsutella pylly pystyssä :)
Siskoa (ihana sana :) )olisi myös mukava nähdä, mutta se ei taida nyt onnistua. Ei ainakaan näillä näkymin. Eihän sitä tiedä jos menisin sinne joku viikonloppu junalla (varo vaan, kohta koputtelen ovelle).
Kello on jo kymmenen illalla. Lotta ei saa unta, se nukkui illalla migreenin takia ja heräili vasta puoli kahdeksan. Pyykit odottaa koneessa kuivaamaan laittajaa ja lasten huomiset vaatteet pitää katsoa valmiiksi. Aleksihan on mummun ja ukin kanssa mökkeilemässä Pyhännällä vielä 1,5 vko:a, sillä on kissan päivät. 24/7 non stop huomiota hömppä mummilta joka tykkää pelailla, askarrella ja touhuta koko ajan.
Koti työt huutelee minua joten palamisiin
sunnuntai 22. maaliskuuta 2009
Lapsuuden muistoja
Sain tädiltäni lauantaina kassillisen piirustuksia. Siellä oli iso kasa minun piirtämiäni kortteja ja muita raapustuksia, jotka olen omalle mummulleni aikonani pikku tyttönä tehnyt. Sormet syyhytyten niitä katselin, pari kuvaa sai todella kovat naurut, kyyneleet lensi ja happi ei kulkenut :) Yksi oli tehty kun olin varmaan vuoden tai jotain, pelkkää väri sotkua vaan :) Samassa kassissa oli myös oman isäni tekemiä piirrustuksia, hänen olessa pieni poika.
Kassissa oli myös monta kirjettä mitä olen mummulleni kirjoitellut :)
Aivan ihana lahja, vaikka ei tätini lahjaksi sitä tarkoittanut mutta siltä se tuntuu. Niitä säilytän tallessa ja joskus voin niitä näyttää omille lapsen lapsille.
Olen minä meidänkin lasten tekeleitä säästellyt, tietenkään en kaikkia kun ei ole sellaisia säilytystiloja missä niitä voisi pitää. Parhaimmaat ja hauskimmat on tallessa, ja ehkä minä ne annan heille kun he saavat omia lapsia.
Muuten lauantai oli kurja päivä, oltiin Tampereella hautajaisissa. Matkat meni kivasti lasten kanssa, kiitos nykyajan (kännykät ja monitorit ->piirretyt) :)
Tänään oltiin oikein "reissussa". Lähdettiin junalla hesaan, siellä käytiin ensin Carollissa syömässä ja siitä käveltiin Luonnontieteiden (tms.) museoon. Upea paikka, kertakaikkiaan. En ollut koskaan aikaisemmin siellä käynyt. Täytettyjä eläimiä luonnollisessa koossa, luurankoja, luita ja kiviä/fossiileita mitä sai koskea. Laatikoissa oli kaiken maailman ötökäitä. Lapset oli aivan tohkeissaan, varsinkin karhun näkemisestä ja hirven oikea koko hieman pelotti. Dinosaurusten luurangot oli myös kiehtovia, oliko ne oikeasti niiiiin isoja... Hieno paikka, todella!!!
Ensi viikosta on tulossa taas aika raskas viikko, tiedän sen jo nyt. Joudun luultavasti taas tekemään ylitöitä, ainakin tiistaina (jollen jo huomennakin). Muuten ei ole mitään suunnitelmia ensi viikolle. Ei sitä kyllä jaksakkaan varmaan sen kummempaa. Kuhan saa tämän bändin ja kodin jotenkin hoidettua, niin hyvä.
Kassissa oli myös monta kirjettä mitä olen mummulleni kirjoitellut :)
Aivan ihana lahja, vaikka ei tätini lahjaksi sitä tarkoittanut mutta siltä se tuntuu. Niitä säilytän tallessa ja joskus voin niitä näyttää omille lapsen lapsille.
Olen minä meidänkin lasten tekeleitä säästellyt, tietenkään en kaikkia kun ei ole sellaisia säilytystiloja missä niitä voisi pitää. Parhaimmaat ja hauskimmat on tallessa, ja ehkä minä ne annan heille kun he saavat omia lapsia.
Muuten lauantai oli kurja päivä, oltiin Tampereella hautajaisissa. Matkat meni kivasti lasten kanssa, kiitos nykyajan (kännykät ja monitorit ->piirretyt) :)
Tänään oltiin oikein "reissussa". Lähdettiin junalla hesaan, siellä käytiin ensin Carollissa syömässä ja siitä käveltiin Luonnontieteiden (tms.) museoon. Upea paikka, kertakaikkiaan. En ollut koskaan aikaisemmin siellä käynyt. Täytettyjä eläimiä luonnollisessa koossa, luurankoja, luita ja kiviä/fossiileita mitä sai koskea. Laatikoissa oli kaiken maailman ötökäitä. Lapset oli aivan tohkeissaan, varsinkin karhun näkemisestä ja hirven oikea koko hieman pelotti. Dinosaurusten luurangot oli myös kiehtovia, oliko ne oikeasti niiiiin isoja... Hieno paikka, todella!!!
Ensi viikosta on tulossa taas aika raskas viikko, tiedän sen jo nyt. Joudun luultavasti taas tekemään ylitöitä, ainakin tiistaina (jollen jo huomennakin). Muuten ei ole mitään suunnitelmia ensi viikolle. Ei sitä kyllä jaksakkaan varmaan sen kummempaa. Kuhan saa tämän bändin ja kodin jotenkin hoidettua, niin hyvä.
lauantai 14. maaliskuuta 2009
Aurinkoa...
Aivan ihanaa, parina päivänä viikolla paistanut aurinko todella lämpimästi jo, lumi alkaa sulamaan.
Tänään nukuin aika pitkään, nousin vasta 9.30 :) Mutta sainkin nukuttua 9.5h ja olo oli loistava. Riku oli eilen illalla kavereiden kanssa ulkona, joten sillä ei se olo ollut kovin loistava :)
Eilen otin töitä kotiin viikonlopuksi ja sainkin ne eilen illalla tehtyä ja lopetin vasta himppu vaille 24
Ei meillä tässä viikolla sen kummempaa tapahtunut, yllättäen ei taas ehdi tehdä mitään arki-iltana.
Huomenna oli tarkoitus lähteä lasten kanssa uimaan, ja varmaankin isällä käyn myös.
Ens viikon lauantaina olisi hautajaiset Tampereella ja sinne suunnataan.
Viikolla olin parina iltana todella tehokkaalla tuulella, niin kotona kun töissäkin. Ihmettelin oikein itsekkin moista energisyyttä :) Tänään on myös ollut kiva päivä, sain tehtyä rästiin jääneitä kotitöitä ja ehdin istuakkin. Kaiken kruunasi hyvä ruoka (vaikka itse teinkin), karjalanpaisti.
Illalla käytiin mummulassa kahveilla ja sain selailla käsityölehtiä.
Äsken Lotalle iski taas migreeni, siinä sen ilta taas sitten oli :(
Pojat katselee Suomen pelkokerrointa ja itsellä olisi vielä virtaa hommailla jotain... :) Pitäisiköhän sitä neuloa Aleksin villa sukkaa vai mitähän sitä tekisi.
Tänään tein venyttelyitä mitä sain fysioterapeutilta, sain kyynär varren aika kipeäksi, ja oikean käden sormet on voimattomat, auts. Nuo venyttelyt venyttää lähinnä hermoja ja ilmeisesti tein ne liian kovaa.
Palailen taas joskus, kun muistan :)
Tänään nukuin aika pitkään, nousin vasta 9.30 :) Mutta sainkin nukuttua 9.5h ja olo oli loistava. Riku oli eilen illalla kavereiden kanssa ulkona, joten sillä ei se olo ollut kovin loistava :)
Eilen otin töitä kotiin viikonlopuksi ja sainkin ne eilen illalla tehtyä ja lopetin vasta himppu vaille 24
Ei meillä tässä viikolla sen kummempaa tapahtunut, yllättäen ei taas ehdi tehdä mitään arki-iltana.
Huomenna oli tarkoitus lähteä lasten kanssa uimaan, ja varmaankin isällä käyn myös.
Ens viikon lauantaina olisi hautajaiset Tampereella ja sinne suunnataan.
Viikolla olin parina iltana todella tehokkaalla tuulella, niin kotona kun töissäkin. Ihmettelin oikein itsekkin moista energisyyttä :) Tänään on myös ollut kiva päivä, sain tehtyä rästiin jääneitä kotitöitä ja ehdin istuakkin. Kaiken kruunasi hyvä ruoka (vaikka itse teinkin), karjalanpaisti.
Illalla käytiin mummulassa kahveilla ja sain selailla käsityölehtiä.
Äsken Lotalle iski taas migreeni, siinä sen ilta taas sitten oli :(
Pojat katselee Suomen pelkokerrointa ja itsellä olisi vielä virtaa hommailla jotain... :) Pitäisiköhän sitä neuloa Aleksin villa sukkaa vai mitähän sitä tekisi.
Tänään tein venyttelyitä mitä sain fysioterapeutilta, sain kyynär varren aika kipeäksi, ja oikean käden sormet on voimattomat, auts. Nuo venyttelyt venyttää lähinnä hermoja ja ilmeisesti tein ne liian kovaa.
Palailen taas joskus, kun muistan :)
lauantai 7. maaliskuuta 2009
Maaliskuussa sulaa jää jää jää..
Kevättä kohden pikku hiljaa tässä mennään.
Mitään muuta ei vieläkään elämään mahdu kun koti kuviot ja työ, ehkä tosin hieman itsestäkin kiinni. Pitäisi vaan se aika ottaa itselle, mutta... joskus sitten :)
Lotta kävi taas neurologilla ja ei sielläkään mitään uutta tullut. Katsotaan kuinka kevät lähtee rullaamaan. Mirohan tosin kärsii myös pääkivuista, syksystä asti. Sillä ei ole ne onneksi niin pahoja kun Lotalla, mutta se sama pääkipu voi kestää kaksikin päivää.
Käytiin tällä viikolla lääkärissä ja verikokeissa, katsovat sokeri arvot. Mutta lääkäri meinasi sen olevan myös migreeniä ja saadaan lähete myös neurologille. Migreenihän on perinnöllinen sairaus, ja Lotta ja Miro tuntuvat olevan noiden sairauksien kanssa samoilla linjoilla, herkkiä saamaan kaikenlaista ja atoopikkoja.
Meidän Aleksi se taas on ihan kumma unissa kävelijä. Monta vuotta se on kävellyt unissaan melkein joka yö, mutta viime yö oli pahin tähän mennessä. Poika lähti käytävään kalsareissaan. Riku havahtui kun ovi kävi, ja poika oli hissin ovenkahvassa kiinni ja sanoi menevänsä postiin pissalle :D Tosi kiva jos Riku ei olisi herännyt, mihinhän poika olisi päätynyt. Päätettiinkin ostaa turvaketju oveen :)
Tänään olisi vapaa ilta. Lapset meni mummulaan. Saas nähdä mitä sitä keksii... Koti olisi taas kun myrskyn jäljiltä, mutta tarvitseeko vapaa iltaa käyttää siivoamiseen... toisaalta ei, mutta toisaalta...
Vatsa on oikutellut taas tällä viikolla aika pahasti. Hirvee kramppi kohtaus oli yksi yö. Heräsin siihen kipuun ja aikani pyörin sängyssä, mutta pakko oli lähteä liikkeelle. Kävely oli tuskaa, joten menin vessaan istumaan, ja ihan itkin kivusta. Kipu oli niin kova , että hengittelin tosi pinnallisesti. Sen johdosta alkoi maailma pyörimään, ja lopulta alkoi mustenemaan. Menin makaamaan vessan lattialle. Se oli ihan kamala yö kyllä. Aikani siellä makasin ja kipu hellitti.
Minullahan on stressi vatsa, ärtynyt suoli ja refluksitauti. Jos on stressiä ja syön epäterveellisesti niin homma on valmis, saan takuu varmasti näitä tälläisiä. Pitäisi syödä säännöllisesti, vatsaa ei saisi päästää koskaan tyhjäksi.
No, pitää se varmaan mennä tiskit edes laittamaan jos en muuta tänään tee :)
Mitään muuta ei vieläkään elämään mahdu kun koti kuviot ja työ, ehkä tosin hieman itsestäkin kiinni. Pitäisi vaan se aika ottaa itselle, mutta... joskus sitten :)
Lotta kävi taas neurologilla ja ei sielläkään mitään uutta tullut. Katsotaan kuinka kevät lähtee rullaamaan. Mirohan tosin kärsii myös pääkivuista, syksystä asti. Sillä ei ole ne onneksi niin pahoja kun Lotalla, mutta se sama pääkipu voi kestää kaksikin päivää.
Käytiin tällä viikolla lääkärissä ja verikokeissa, katsovat sokeri arvot. Mutta lääkäri meinasi sen olevan myös migreeniä ja saadaan lähete myös neurologille. Migreenihän on perinnöllinen sairaus, ja Lotta ja Miro tuntuvat olevan noiden sairauksien kanssa samoilla linjoilla, herkkiä saamaan kaikenlaista ja atoopikkoja.
Meidän Aleksi se taas on ihan kumma unissa kävelijä. Monta vuotta se on kävellyt unissaan melkein joka yö, mutta viime yö oli pahin tähän mennessä. Poika lähti käytävään kalsareissaan. Riku havahtui kun ovi kävi, ja poika oli hissin ovenkahvassa kiinni ja sanoi menevänsä postiin pissalle :D Tosi kiva jos Riku ei olisi herännyt, mihinhän poika olisi päätynyt. Päätettiinkin ostaa turvaketju oveen :)
Tänään olisi vapaa ilta. Lapset meni mummulaan. Saas nähdä mitä sitä keksii... Koti olisi taas kun myrskyn jäljiltä, mutta tarvitseeko vapaa iltaa käyttää siivoamiseen... toisaalta ei, mutta toisaalta...
Vatsa on oikutellut taas tällä viikolla aika pahasti. Hirvee kramppi kohtaus oli yksi yö. Heräsin siihen kipuun ja aikani pyörin sängyssä, mutta pakko oli lähteä liikkeelle. Kävely oli tuskaa, joten menin vessaan istumaan, ja ihan itkin kivusta. Kipu oli niin kova , että hengittelin tosi pinnallisesti. Sen johdosta alkoi maailma pyörimään, ja lopulta alkoi mustenemaan. Menin makaamaan vessan lattialle. Se oli ihan kamala yö kyllä. Aikani siellä makasin ja kipu hellitti.
Minullahan on stressi vatsa, ärtynyt suoli ja refluksitauti. Jos on stressiä ja syön epäterveellisesti niin homma on valmis, saan takuu varmasti näitä tälläisiä. Pitäisi syödä säännöllisesti, vatsaa ei saisi päästää koskaan tyhjäksi.
No, pitää se varmaan mennä tiskit edes laittamaan jos en muuta tänään tee :)
perjantai 20. helmikuuta 2009
Influenssaa...
Sitä olen potenut nyt jo 5 viikkoa ja tämä loppu 2 viikkoa oikein rankasti. Keuhkot on ollut totaali tukossa ja nukuin viikon sohvalla istuvilteenkin. Nyt alkaa hieman helpottaa, toivottavasti. Tosin kyllä kovia yskän puuskia tulee vieläkin.
Kädestä olen ravannut lääkäreillä ja fysioterapeuteilla. Siinä on nyt pieni hermopinne mutta ei onneksi vaadi leikkausta vielä. Nyt vaan lepuutan sitä tuella ja sain venytys ohjeita kotiin. Ihana työterveys fysioterapeutti minulla on, minun pitää laitella sille päivittäin viestiä kuinka käsi jaksaa ja se antaa uusia neuvoja.
lotta sai taas uuden ajan neurologille, haluaa nähdä Lottaa. Se onkin jo 5.3. Nyt vaan kova huoli ja miettiminen on alkanut... Miro on kärsinyt syksystä asti pääkivuista, tosin ne ei ole niin pahoja että haittaisi normaalia toimintaa mutta kuitenkin. Joka kerta kun on pää kipeä, niin on huono olo ja nyt on alkanut olla silmä oireitakin, ihan kun Lotalla :( Ja Mirolla on viikossa ainakin 3 kertaa pää kipeä. Päätettiinkin Rikun kanssa varata aikaa lääkärille, että saataisiin lähete neurologille. Tosin ajattelin asian ottaa puheeksi siellä Lotan neurologilla ja kysellä hänen mielipidettä. Migreenihän on perinnöllinen sairaus joten...
Meidän Aleksi se juuri täytti 9 vuotta, oli kova pala. Silloin tajusin sen kuinka aika on mennyt eteenpäin kovaa vauhtia. Ajatella, ensimmäinen lapseni on jo 9 vuotta.
Kovasti se lukio haave vielä kummittelee takaraivossa :) Mutta onko minusta ilta opiskeliaksi, pelkän lakin takia. Riku kyllä on ollut kannustava sen suhteen ja ollut innoissaan ajatuksesta, ja ilmeisesti sekin olisi valmis siihen että se hoitaisi pääsääntöisesti lapset ja kodin. Tai josko joku ammatillinen tutkinto, ilta opiskeluna, merkonomi yms. No, aika näyttää tai oikeastaan kevät näyttää.
Kello alkaa taas olla yli 23.00, huomenna on toiset Aleksin synttärit. Kaverit tulee 13-15.00 ja muutamia ystäviä ja sukulaisia sen jälkeen. Aamulla heti kakun koristelu ja hieman paikkoja kuntoon. Loppu päivä meneekin aika vauhdilla :)
Kädestä olen ravannut lääkäreillä ja fysioterapeuteilla. Siinä on nyt pieni hermopinne mutta ei onneksi vaadi leikkausta vielä. Nyt vaan lepuutan sitä tuella ja sain venytys ohjeita kotiin. Ihana työterveys fysioterapeutti minulla on, minun pitää laitella sille päivittäin viestiä kuinka käsi jaksaa ja se antaa uusia neuvoja.
lotta sai taas uuden ajan neurologille, haluaa nähdä Lottaa. Se onkin jo 5.3. Nyt vaan kova huoli ja miettiminen on alkanut... Miro on kärsinyt syksystä asti pääkivuista, tosin ne ei ole niin pahoja että haittaisi normaalia toimintaa mutta kuitenkin. Joka kerta kun on pää kipeä, niin on huono olo ja nyt on alkanut olla silmä oireitakin, ihan kun Lotalla :( Ja Mirolla on viikossa ainakin 3 kertaa pää kipeä. Päätettiinkin Rikun kanssa varata aikaa lääkärille, että saataisiin lähete neurologille. Tosin ajattelin asian ottaa puheeksi siellä Lotan neurologilla ja kysellä hänen mielipidettä. Migreenihän on perinnöllinen sairaus joten...
Meidän Aleksi se juuri täytti 9 vuotta, oli kova pala. Silloin tajusin sen kuinka aika on mennyt eteenpäin kovaa vauhtia. Ajatella, ensimmäinen lapseni on jo 9 vuotta.
Kovasti se lukio haave vielä kummittelee takaraivossa :) Mutta onko minusta ilta opiskeliaksi, pelkän lakin takia. Riku kyllä on ollut kannustava sen suhteen ja ollut innoissaan ajatuksesta, ja ilmeisesti sekin olisi valmis siihen että se hoitaisi pääsääntöisesti lapset ja kodin. Tai josko joku ammatillinen tutkinto, ilta opiskeluna, merkonomi yms. No, aika näyttää tai oikeastaan kevät näyttää.
Kello alkaa taas olla yli 23.00, huomenna on toiset Aleksin synttärit. Kaverit tulee 13-15.00 ja muutamia ystäviä ja sukulaisia sen jälkeen. Aamulla heti kakun koristelu ja hieman paikkoja kuntoon. Loppu päivä meneekin aika vauhdilla :)
tiistai 3. helmikuuta 2009
Pitää tulla kertomaan
Siitä minun tutkimuksesta, hermorata tutkimuksesta. Lääkäri oli oikein hyvä, jonkin sortin erikoislääkäri. Tutki kättä ja kyseli. Kertoi ensin tutkimuksesta ja sitten se aloitettiin. Ensin se laittoi laastarin tapaisia lätkiä ja kokeili sitten sähköllä kuinka nopeasti hermoissa menee se ärsyke. Jännää kun sormet nytkähteli :) Tosin oli se hieman kivuliasta mutta ihan siedettävää siihen verrattuna kun otti ne neulat esille. Pienellä neulalla se alkoi pistämään lihaksiin, pyöritteli neulaa ja minun piti liikutella kättä. kaiken kaikkiaan se vissiin 7 eri kertaa pisti sen neulan lihakseen ja nyt on käsi täysi neulan nälkiä :)
Pienen hermopinteen se löysi ranteesta, mutta se ei vaadi vielä leikkausta. Tuota käsi tukea täytyy pitää vaan ihan koko ajan, 24h. rasittaa ei saa. Varasin huomiseksi työterveyslääkärille ajan jotta katsotaan jatkoa.
Aleksille iski tänään pika vatsa tauti. Aamulla jo itki vatsaa mutta meni kuitenkin kouluun, usein pienet vatsa kivut unohtuu aika äkkiä :) Nyt vaan ei, ja Riku veikin Aleksin mummulaan päiväksi. Oli se kuulemma ollut kalpea ja makoillut koko päivän, kerran oli tyhjennyksellä. katsotaan mikä on aamulla vointi.
Huomenna suunnittelin meneväni töihin tosi aikaisin, viimeistään seiskalta olisi hyvä olla. Riku lupasi hoitaa lapset aamulla liikkeelle. Tämä viikko töissä on kuun kiireisin viikko kun pitää palkat lyödä, nykyään minulla n. 65 ihmistä kenelle lasken ja lyön ylityötunnit.
Kättä alkaa pistelemään joten ei voi kirjoitella enempää. palaillaan taas!! :)
Pienen hermopinteen se löysi ranteesta, mutta se ei vaadi vielä leikkausta. Tuota käsi tukea täytyy pitää vaan ihan koko ajan, 24h. rasittaa ei saa. Varasin huomiseksi työterveyslääkärille ajan jotta katsotaan jatkoa.
Aleksille iski tänään pika vatsa tauti. Aamulla jo itki vatsaa mutta meni kuitenkin kouluun, usein pienet vatsa kivut unohtuu aika äkkiä :) Nyt vaan ei, ja Riku veikin Aleksin mummulaan päiväksi. Oli se kuulemma ollut kalpea ja makoillut koko päivän, kerran oli tyhjennyksellä. katsotaan mikä on aamulla vointi.
Huomenna suunnittelin meneväni töihin tosi aikaisin, viimeistään seiskalta olisi hyvä olla. Riku lupasi hoitaa lapset aamulla liikkeelle. Tämä viikko töissä on kuun kiireisin viikko kun pitää palkat lyödä, nykyään minulla n. 65 ihmistä kenelle lasken ja lyön ylityötunnit.
Kättä alkaa pistelemään joten ei voi kirjoitella enempää. palaillaan taas!! :)
lauantai 31. tammikuuta 2009
Elämä jatkuu
Toisilla ainakin. Olin hyvin tyytyväinen tänään sen huomatessani :) Hienoa!!! Siitä sen huomaa, että vaikka kuinka käyt pohjalla niin elämä voittaa!
Viikolla TAAS oli Lotalla migreeni, nyt se iski kesken päivän koulussa. Lotta itkuisena soitti kun sattuu. Onneksi mummu pystyi ottamaan tytön luokseen.
Olin lääkärissä, tuosta kädestä. Lääkäri määräsi minuat ENMG tutkimukseen eli hermoihin pistellään neuloja ja katsotaan onko katkoksia. Jos näin on niin käsi leikataan.
On se nytkin haitannut taas. Tänään siivoilin, kevyesti niin eikös taas käsi mennyt veltoksi. Typerää kun lääkäri antoi neulonta kiellon, vaikka NIIN tekisi mieli näpertää puikoilla :)
Lapsukaiset sairasteli viime viikolla ja minuun se tarttui viikko sitten. Koko viikon olen potenut sitä flunssaa ja muutama päivä oli aika kamala. Töissä tottakai olin, kuumetta ei (vissiin) ollut. Nyt hurja yö yskä vaivaa, tai vaivasi ainakin viime yönä. Oli hienoa nousta aamulla muutaman tunnin yöunien jälkeen.
Eipä tässä ole sen ihmeempää tapahtunut, tässä mennään arjen mukana, joka pitää erkoisen kiireisenä nykyään. Mitään ei ehdi tekemään, kenelläkään käymään...
Viikolla TAAS oli Lotalla migreeni, nyt se iski kesken päivän koulussa. Lotta itkuisena soitti kun sattuu. Onneksi mummu pystyi ottamaan tytön luokseen.
Olin lääkärissä, tuosta kädestä. Lääkäri määräsi minuat ENMG tutkimukseen eli hermoihin pistellään neuloja ja katsotaan onko katkoksia. Jos näin on niin käsi leikataan.
On se nytkin haitannut taas. Tänään siivoilin, kevyesti niin eikös taas käsi mennyt veltoksi. Typerää kun lääkäri antoi neulonta kiellon, vaikka NIIN tekisi mieli näpertää puikoilla :)
Lapsukaiset sairasteli viime viikolla ja minuun se tarttui viikko sitten. Koko viikon olen potenut sitä flunssaa ja muutama päivä oli aika kamala. Töissä tottakai olin, kuumetta ei (vissiin) ollut. Nyt hurja yö yskä vaivaa, tai vaivasi ainakin viime yönä. Oli hienoa nousta aamulla muutaman tunnin yöunien jälkeen.
Eipä tässä ole sen ihmeempää tapahtunut, tässä mennään arjen mukana, joka pitää erkoisen kiireisenä nykyään. Mitään ei ehdi tekemään, kenelläkään käymään...
lauantai 24. tammikuuta 2009
Viikko se taas vierähti nopsaan
Kohta jo tammikuu lopuillaan ja kevät alkaa kohta :)
Hieman nyt tuo neulosmis homma jäänyt, tahalleen ei kyllä mutta kun on vaan illat niin työllistettyjä muuten, että hyvä kun pari kerrosta ehtii/ jaksaa tehdä. ne minun villasukat on kyllä loppu suoralla. Ei niillä menisi kun tunti enään. Pitää saada ne viikolla valmiiksi. Ostin meinaan jo uudet langat seuraaviin sukkiin :)
Oikean käden ranne vaan alkaa reistailemaan. Sehän tulehtui tuossa loppu kesästä ja oli tulehtuneena pari kuukautta. No, nyt se on siinä tilassa että se on jäykistynyt ja sormet ei oikein taivu, ja rannekkin on jäykkä. Välillä se käsi kylmettyy ihan hetkessä (veri ei kierrä) ja nyt on alkanut töissä haittaamaan. Välillä sormista ja ranteesta lähtee voimat ihan kokonaan, sormet ei nouse, ei liiku. Ja silloin on hieman hankaa tehdä töitä. Ajattelinkin käydä uudestaan fysioterapeutilla näyttämässä sitä.
Tällä viikolla on pojat sairastelleet flunssaa. Aleksi oli kotona ke ja to ja miro oli perjantaina. Tosin,ONNEKSI Anoppi lupautui ottamaan ne hoitoon, ei tarvinnut ottaa sairaslomaa. Ihan hyvä kun töitä on niin paljon kun vaan jaksais tehdä, ja pakkohan ne on tehdä vaikka ei jaksaisi :)Nytkin otin töitä kotiin jotta maanantai olisi helpompi.
Nyt on elämän tilanne kovin kiireinen, ja se tietysti painaa jonkin verran. Töitä on paljon ja tuntuu että koti asiat kasaantuu vaan. Sitten ei ole kerta kaikkiaan aikaa itselle, lenkille, neulomaan... mihinkään. Ja se kyllä hieman ottaa päähän.
Jospa se tästä kevääseen mennessä helpottaisi.
Jännittää kuinka Lotan Migreenin käy, helmikuu alkaa ja silloin ne on yleensä aina iskenut urakalla. On sillä nytkin kerran viikossa ollut kohtauksia mutta ne on sijoittunut nyt iltaan joten yön aikana ne on aina helpottanut. Joten en ole nyt aloittanut lääkitystä "turhaan". Parempi olla ilman niin vahvoja lääkkeitä.
Huomenna olisi luvassa ensin Mirkan synttärit ja sitten mennään keilaamaan viidestä kuuteen :) Saas kattoo mitä siitäkin tulee :)
Tämään ostin itselleni alesta talvi ulkoasusteet, housut ja takki. Tuntui NIIN hyviltä, oli kevyet. Olihan ne kyllä silti kalliit, oli 40% alessa ja silti maksoi 130€. Mutta nyt on hyvät varusteen ulkoiluun ja ei tarvitse moneen vuoteen ostaa uusia.
Lähden viikon päästä sinne viikonloppu reissuun Rantasalmelle ja siellä tarvitsee ulkovaatteita, joten ihan hyvä että ostin.
Nyt vissiin tarvitsee hieman laitella kotia kuntoon...
Hieman nyt tuo neulosmis homma jäänyt, tahalleen ei kyllä mutta kun on vaan illat niin työllistettyjä muuten, että hyvä kun pari kerrosta ehtii/ jaksaa tehdä. ne minun villasukat on kyllä loppu suoralla. Ei niillä menisi kun tunti enään. Pitää saada ne viikolla valmiiksi. Ostin meinaan jo uudet langat seuraaviin sukkiin :)
Oikean käden ranne vaan alkaa reistailemaan. Sehän tulehtui tuossa loppu kesästä ja oli tulehtuneena pari kuukautta. No, nyt se on siinä tilassa että se on jäykistynyt ja sormet ei oikein taivu, ja rannekkin on jäykkä. Välillä se käsi kylmettyy ihan hetkessä (veri ei kierrä) ja nyt on alkanut töissä haittaamaan. Välillä sormista ja ranteesta lähtee voimat ihan kokonaan, sormet ei nouse, ei liiku. Ja silloin on hieman hankaa tehdä töitä. Ajattelinkin käydä uudestaan fysioterapeutilla näyttämässä sitä.
Tällä viikolla on pojat sairastelleet flunssaa. Aleksi oli kotona ke ja to ja miro oli perjantaina. Tosin,ONNEKSI Anoppi lupautui ottamaan ne hoitoon, ei tarvinnut ottaa sairaslomaa. Ihan hyvä kun töitä on niin paljon kun vaan jaksais tehdä, ja pakkohan ne on tehdä vaikka ei jaksaisi :)Nytkin otin töitä kotiin jotta maanantai olisi helpompi.
Nyt on elämän tilanne kovin kiireinen, ja se tietysti painaa jonkin verran. Töitä on paljon ja tuntuu että koti asiat kasaantuu vaan. Sitten ei ole kerta kaikkiaan aikaa itselle, lenkille, neulomaan... mihinkään. Ja se kyllä hieman ottaa päähän.
Jospa se tästä kevääseen mennessä helpottaisi.
Jännittää kuinka Lotan Migreenin käy, helmikuu alkaa ja silloin ne on yleensä aina iskenut urakalla. On sillä nytkin kerran viikossa ollut kohtauksia mutta ne on sijoittunut nyt iltaan joten yön aikana ne on aina helpottanut. Joten en ole nyt aloittanut lääkitystä "turhaan". Parempi olla ilman niin vahvoja lääkkeitä.
Huomenna olisi luvassa ensin Mirkan synttärit ja sitten mennään keilaamaan viidestä kuuteen :) Saas kattoo mitä siitäkin tulee :)
Tämään ostin itselleni alesta talvi ulkoasusteet, housut ja takki. Tuntui NIIN hyviltä, oli kevyet. Olihan ne kyllä silti kalliit, oli 40% alessa ja silti maksoi 130€. Mutta nyt on hyvät varusteen ulkoiluun ja ei tarvitse moneen vuoteen ostaa uusia.
Lähden viikon päästä sinne viikonloppu reissuun Rantasalmelle ja siellä tarvitsee ulkovaatteita, joten ihan hyvä että ostin.
Nyt vissiin tarvitsee hieman laitella kotia kuntoon...
lauantai 17. tammikuuta 2009
Neulomista, neulomista ja kolmen kympin kriisiä
Tuollaista lähinnä kuuluu nykyään.
Joulu meni, oli oikein mukava joulu taas. Veljen luona oltiin koko lähi piiri, oikein mukavaa. Uusi vuosi oltiin kotona lasten kanssa raketteja katsellessa. Siitä seurasi omat synttärit, rauhallisin merkein. Tosin viikko siitä anoppi otti lapset yökylään ja hieman juhlistettiin. Sain puhuttua hyvän ystäväni ja työkaverin mukaan ja meillä oli oikein kivaa.
Töissä ollut kovasti... töitä :) Työt tuplaantui vuoden vaihteessa ja sen myötä olen joutunut tekemään välillä pitkiä päiviä ja iltaisin kotona töitä. Mutta nauttinut olen, sehän on pää asia.
Olen hurahtanut nyt ihan kokonaan neulomiseen ja nyt olenkin neulonut vaikka mitä. Villasukkia monet parit, säärytimiä, kaulaliinoja. Syksyllä virkkasin lähinnä, isoja kolmio huiveja. Lapset ei vaan oikein pidä siitä että neulon kaikki vapaa aikani :) Sekin vähä mitä minulla on.
Kolmenkympin kriisi, aika kamalaa... meneekö tämä koskaan ohi, osaanko koskaan käsitellä näitä tunteita suopeammim. Näen ihan kummia unia, katselen ihmisiä ihan uudella tavalla, ja itseäni. Joo, parempi vaan nyt pistää suu suppuun :)
Lotan lääkitys lopetettiin joulun tienoilla. Neurologi kun suositteli kokeilemaan. Lääkityksen lopetettua, loppiaisena oli ensimmäinen kohtaus ja nyt oli viikolla toinen. Jos tämä nyt alkaa menemään niin että joka viikko tulee niin aloitetaan lääke uudestaan. Maaliskuussa päästään taas neurologin juttusille.
Lotalla on joku kumma vaihe. Se on niin riippuvainen minusta. Haluaa tietää missä olen, koska tulen. Jos esim. vien sen kouluun niin aina se alkaa itkeään, sille tulee kuulemma ikävä ja pelkää ennen tule kotiin enään. Ja jos me Miron kanssa lähdetään aamulla aikaisemmin niin se herää aina ja haluaa kovasti haleja ja suukkoja. Iltaisin ja viikonloppuisin se kyöhnää ihan koko ajan, sylissä tai ihan vieressä. Hankalaa käydä kaupassa jos se haluaa pitää kädestä kiinni koko ajan :)
Liekkö se Eiran kuolema vuosi sitten vaikuttavan, tai jotain muuta. Mutta toivottavasti menisi ohi.
Tässä se varmaan suurimmat "kohokohdat" tältä vuodelta. Jos vaan jaksaisin aloittaa lenkkeilyn taas niin varnmasti kohentaisi oloa paljon. Se aloitus on vaan niin paha :)
Joulu meni, oli oikein mukava joulu taas. Veljen luona oltiin koko lähi piiri, oikein mukavaa. Uusi vuosi oltiin kotona lasten kanssa raketteja katsellessa. Siitä seurasi omat synttärit, rauhallisin merkein. Tosin viikko siitä anoppi otti lapset yökylään ja hieman juhlistettiin. Sain puhuttua hyvän ystäväni ja työkaverin mukaan ja meillä oli oikein kivaa.
Töissä ollut kovasti... töitä :) Työt tuplaantui vuoden vaihteessa ja sen myötä olen joutunut tekemään välillä pitkiä päiviä ja iltaisin kotona töitä. Mutta nauttinut olen, sehän on pää asia.
Olen hurahtanut nyt ihan kokonaan neulomiseen ja nyt olenkin neulonut vaikka mitä. Villasukkia monet parit, säärytimiä, kaulaliinoja. Syksyllä virkkasin lähinnä, isoja kolmio huiveja. Lapset ei vaan oikein pidä siitä että neulon kaikki vapaa aikani :) Sekin vähä mitä minulla on.
Kolmenkympin kriisi, aika kamalaa... meneekö tämä koskaan ohi, osaanko koskaan käsitellä näitä tunteita suopeammim. Näen ihan kummia unia, katselen ihmisiä ihan uudella tavalla, ja itseäni. Joo, parempi vaan nyt pistää suu suppuun :)
Lotan lääkitys lopetettiin joulun tienoilla. Neurologi kun suositteli kokeilemaan. Lääkityksen lopetettua, loppiaisena oli ensimmäinen kohtaus ja nyt oli viikolla toinen. Jos tämä nyt alkaa menemään niin että joka viikko tulee niin aloitetaan lääke uudestaan. Maaliskuussa päästään taas neurologin juttusille.
Lotalla on joku kumma vaihe. Se on niin riippuvainen minusta. Haluaa tietää missä olen, koska tulen. Jos esim. vien sen kouluun niin aina se alkaa itkeään, sille tulee kuulemma ikävä ja pelkää ennen tule kotiin enään. Ja jos me Miron kanssa lähdetään aamulla aikaisemmin niin se herää aina ja haluaa kovasti haleja ja suukkoja. Iltaisin ja viikonloppuisin se kyöhnää ihan koko ajan, sylissä tai ihan vieressä. Hankalaa käydä kaupassa jos se haluaa pitää kädestä kiinni koko ajan :)
Liekkö se Eiran kuolema vuosi sitten vaikuttavan, tai jotain muuta. Mutta toivottavasti menisi ohi.
Tässä se varmaan suurimmat "kohokohdat" tältä vuodelta. Jos vaan jaksaisin aloittaa lenkkeilyn taas niin varnmasti kohentaisi oloa paljon. Se aloitus on vaan niin paha :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)