Tosiaan nyt ollaan täällä Ylöjärvellä, antaverkassa mökillä.
Eilen venähti jopa yli 24.00 nukkumaan meno kun sitä pakkaamista riitti ja riitti. Riku hermostui kun halusin ottaa niin paljon tavaraa mukaan.
Kuudelta ylös taas, suihkun kautta hommiin. Ja kahdeksan aikaan aamulla päästiin lähtemään. Auto matka menikin ihan kivasti, lapsilla oli pikku naposteltavaa autossa ja lainattiin Rikun isältä Tom Tomi, se navigaattori ja lapset sitä tuijotti vaikka oli kyllä todella tylsää esim. moottoritiellä.
Päästiin perille vaille 11, kaupassa piti käydä. Purettiin auto nopsaan ja Riku lähti heti töihin sinne Tampereelle.
Me siinä lasten kanssa sitten kahviteltiin, pihalla pomppivat ja juoksivat. Oltiin uimassa ja käytiin katsomassa oliko sauna tallella.
Vesi täällä on muuten TODELLA kylmää, ei lapsetkaan kauaa pystyneet olemaan kerralla. Voisin epäillä että on jotain 15-16 asteista. Mutta sinnikäs oli Miro ainakin tärisi niin että ei puheesta selvää saanut mutta ei hänellä kuulemma kylmä ollut.
Yhden aikaan mentiin ylös vintille pikkuiselle lepo hetkelle. Miro nukahtikin hetkeksi ja minäkin taisin torkahtaa :) Vaille kaksi aleksi ja lotta varovasti kysyi saako mennä alas ja niin mentiinkin, Miro jäi nukkumaan.
No, siinä syötiin ruoka ja lapset pelaili pihalla pelejä. Oltiin taas uimassa :) Sitten Riku jo tulikin töistä.
Siinä sitten Uimisen jälkeen Riku leikkasi ylhäältä nurmikot ja minä haravoitsin ja Lotta oli apurina. Siinä suunniteltiin mitä tehtäis JOS tämä olisi oma mökki, siis miten pihaa muutettaisiin. Ja hienot on suunnitelmat jo tynnyrisaunallekkin, siis sille alueelle :) Puut kaatoon, nurmikkoa tilalle ja hiekkaranta siihen nyt liejuiselle rannalle.
Lapset ovat tänään menneet kun päättömät kanat, niin kivaa niidenkin mielestä oli tulla taas tänne. Minä myös nautin. Päivällä vetäsin yhden juhannus oluen laiturin nokassa kun katselin lapsia kun ne ui :)
Illalla saunottiin kunnolla tynnyri saunassa ja sen jälkeen paistoin lettuja meille. Miro siinä halusi olla kaverina siinä hommassa. Ja se kehui minut taas maasta taivaaseen.Olen todella söpö ja kauniskin. Ja olen kuulemma erkois hyvä letun paistaja kun seisoin, pidin miroa polvella (jalka oli tuolin päällä) ja paistoin samalla siinä lettuja ja joka välissä pusuttelin ja halin sitä. Siksi olen erikois hyvä letun paistaja. Riku tuli kaksi viimeistä lettua paistamaan kun isän kanssa juttelin niin heti välittömästi tuli kun apteekin hyllyltä kommentit Mirolta että isi on ihan surkea :) Karua :)
Riku vei muksut vintille 20.30 ja nukahtivat välittömästi. Huomenna tuleekin loppu porukka. Jarin porukka ja Pirjo ja Kale.
Nyt kyllä nukkumaan, on aika vilkas päivä ollut. Huomenna luvassa kalastusta veneellä, vesipyssy ammuntaa... Ne nyt ainakin...
torstai 21. kesäkuuta 2007
tiistai 19. kesäkuuta 2007
Töttöröö
Ah, niin uuvuttavaa tehdä töitä flunssassa. Tai ei ole edes nuhaa, keuhkoja hieman jomottaa välillä, kurkku kipeä välillä ja tämä pirun pään särky. Mutta voimat tämä vie aivan kokonaan. Se siitä työpäivästä, kiirusta oli vaikka muille jakaa. Yritinkin jakaa mutta kukaan ei auttanut.
Tänään suunniteltiin menevämme sinne tuttaville (ketä riku auttaa rakentamisessa) grillaamaan. Pitää kaupasta hakea jotain hyvää lihaa.
Huomenna vika duunipäivä, IHANAA :) Ilmat näyttää siltä että lähdetään sinne möksälle huomenna. Voisiko ihanampaa olla. Pitkääkin illalla muistaa soitella Tampereelle päin tänään illalla. Just kuhan Riku lähtee töistä niin haetaan lapset.
Nyt väsyttää niin paljon että silmät ihan väkisin menee kiinni, taidan jättää illalla koti työt kokonaan. Peskööt itse astiansa ja vaatteensa jos loppuu kesken. Niinpä niin, nyt uhoan että en tee mitään. Katsotaan vaan, kuitenkin olen illalla mopin varressa kiinni ja sanon että no jos yhden koneellisen pesisin pyykkiä.
Illalla tulee muuten 4D dokumentti jonka katson, jos en nukahda kesken kaiken. Olikohan sen nimi Munaton Mies vai mikä lie :) Katsoin viikko sitten sen ensimmäisen jakson siitä. Muistakin kun silloin viikko sitten olin tehnyt leipiä, menin makkariin laitoin leivän suuhun ja telkan päälle niin mitä siellä näkyikään, miesten pippeleitä vilkkui ruutu täynnä eli hyvää ruoka halua vaan!!
Illalla lisäystä:
Tosiaan oltiin siellä Kimillä ja Satulla grillaamassa. Ukot hääräsi kolmannessa kerroksessa rakentelemassa ja me tytöt grillattiin kalkkuna vartaita ja makkaraa.
Meidän pojat ne keksi siellä kuinka voi skeitata auton peräkärryllä :) Oli aika koomista....
Soittelin Pirjolle tampereelle tänään ja se toivotteli tervetulleeksi koko poppoon. Kyllä tuli hyvä mieli kun tietää että kohta lähdetään. Lähdetään siis torstai aamuna aikaisin, Riku vie meidät mökille ja itse menee vielä töihin.Niillä on toimisto myös Tampereella. Sillä on nyt menossa jotain isoja juttuja Paperiliiton ja sak:n kanssa. Joten täytyy panostaa hieman enemmän.
Vaikka kuinka uhosin niin pyykkikone meni kuitenkin päälle, pitää pestä vaatteita mukaan matkalle. Olen niin tohkeissani sinne pääsystä!!!!
Huomenna pitää isän konetta mennä TAAS katsomaan, se ressukka kun ei oikein ymmärrä niistä asioista. Ei sen puoleen, en minäkään.
Ai vitsi, töissä sain kehuja tänään. Oikein meidän isopomo yksikönpäällikkö tuli kiittelemään hienosti hoidetuista hommista, lähinnä parista reklamaatiosta ja yleensäkkin ripeästä toiminnasta niiden suhteen ja kuinka olen hoitanut ja valvonut alusta loppuun. Yleensä kuulemma on mennyt hyvitysten puolelle mutta minun ripeän toiminnan ansiosta niitä ei nyt tarvinnut tehdä. Kyllä se piristää mukavasti työpäivää tuollainen vaikka onkin raskas viikko ollutkin töissä muuten. Tänäänkin heti aamulla puoli kahdeksan soitti yksi isännöitsijä ja sanoi että vahaukset ei kelpaa kolmessa eri paikassa (rahassa monen monta tonnia) ja laskua ei meinaa maksaa. otin luurin käteen ja soitin aliurakoitisijoille. Meni 1.5h ja paikat oli uudessa vahassa ja kiilsi kun vauvan pylly. Ilmoitin isännöitsijälle että asia on korjattu. meni ukko aivan hiljaiseksi, positiivisella mielellä kylläkin. Ilmoitti myöh päivällä sähköpostilla että lasku maksettu, kiitos ripeästä toiminnasta, hyvää juhannusta sinulle tiina. Oli saman meilin laittanut päälliköille ja siksi varmaan sainkin ne kehut :)
Mutta, nyt pyykki hommaa ja sitten sänkyyn telkkaa katsomaan Munatonta miestä
Tänään suunniteltiin menevämme sinne tuttaville (ketä riku auttaa rakentamisessa) grillaamaan. Pitää kaupasta hakea jotain hyvää lihaa.
Huomenna vika duunipäivä, IHANAA :) Ilmat näyttää siltä että lähdetään sinne möksälle huomenna. Voisiko ihanampaa olla. Pitkääkin illalla muistaa soitella Tampereelle päin tänään illalla. Just kuhan Riku lähtee töistä niin haetaan lapset.
Nyt väsyttää niin paljon että silmät ihan väkisin menee kiinni, taidan jättää illalla koti työt kokonaan. Peskööt itse astiansa ja vaatteensa jos loppuu kesken. Niinpä niin, nyt uhoan että en tee mitään. Katsotaan vaan, kuitenkin olen illalla mopin varressa kiinni ja sanon että no jos yhden koneellisen pesisin pyykkiä.
Illalla tulee muuten 4D dokumentti jonka katson, jos en nukahda kesken kaiken. Olikohan sen nimi Munaton Mies vai mikä lie :) Katsoin viikko sitten sen ensimmäisen jakson siitä. Muistakin kun silloin viikko sitten olin tehnyt leipiä, menin makkariin laitoin leivän suuhun ja telkan päälle niin mitä siellä näkyikään, miesten pippeleitä vilkkui ruutu täynnä eli hyvää ruoka halua vaan!!
Illalla lisäystä:
Tosiaan oltiin siellä Kimillä ja Satulla grillaamassa. Ukot hääräsi kolmannessa kerroksessa rakentelemassa ja me tytöt grillattiin kalkkuna vartaita ja makkaraa.
Meidän pojat ne keksi siellä kuinka voi skeitata auton peräkärryllä :) Oli aika koomista....
Soittelin Pirjolle tampereelle tänään ja se toivotteli tervetulleeksi koko poppoon. Kyllä tuli hyvä mieli kun tietää että kohta lähdetään. Lähdetään siis torstai aamuna aikaisin, Riku vie meidät mökille ja itse menee vielä töihin.Niillä on toimisto myös Tampereella. Sillä on nyt menossa jotain isoja juttuja Paperiliiton ja sak:n kanssa. Joten täytyy panostaa hieman enemmän.
Vaikka kuinka uhosin niin pyykkikone meni kuitenkin päälle, pitää pestä vaatteita mukaan matkalle. Olen niin tohkeissani sinne pääsystä!!!!
Huomenna pitää isän konetta mennä TAAS katsomaan, se ressukka kun ei oikein ymmärrä niistä asioista. Ei sen puoleen, en minäkään.
Ai vitsi, töissä sain kehuja tänään. Oikein meidän isopomo yksikönpäällikkö tuli kiittelemään hienosti hoidetuista hommista, lähinnä parista reklamaatiosta ja yleensäkkin ripeästä toiminnasta niiden suhteen ja kuinka olen hoitanut ja valvonut alusta loppuun. Yleensä kuulemma on mennyt hyvitysten puolelle mutta minun ripeän toiminnan ansiosta niitä ei nyt tarvinnut tehdä. Kyllä se piristää mukavasti työpäivää tuollainen vaikka onkin raskas viikko ollutkin töissä muuten. Tänäänkin heti aamulla puoli kahdeksan soitti yksi isännöitsijä ja sanoi että vahaukset ei kelpaa kolmessa eri paikassa (rahassa monen monta tonnia) ja laskua ei meinaa maksaa. otin luurin käteen ja soitin aliurakoitisijoille. Meni 1.5h ja paikat oli uudessa vahassa ja kiilsi kun vauvan pylly. Ilmoitin isännöitsijälle että asia on korjattu. meni ukko aivan hiljaiseksi, positiivisella mielellä kylläkin. Ilmoitti myöh päivällä sähköpostilla että lasku maksettu, kiitos ripeästä toiminnasta, hyvää juhannusta sinulle tiina. Oli saman meilin laittanut päälliköille ja siksi varmaan sainkin ne kehut :)
Mutta, nyt pyykki hommaa ja sitten sänkyyn telkkaa katsomaan Munatonta miestä
maanantai 18. kesäkuuta 2007
Maanantai, suunnistus päivä
Jooh, maanantai ei yleensäkkään ole töiden puolesta se hyvä päivä. Aina sitä toteaa no, tämä on maanantai. Tuli jos jo jonkin sortin katastrofia jotka piti selvittää. Sain sen yhden lintsarinkin kiinni vihdoin. Hän minulle sinisin silmin valehteli että, joo olen minä ollut töissä, tosin perjantaina olin kyllä Virossa. Minä jouduin hänen siivoukset tänään tekemään ylitöinä ja kyllä otti pannuun. Mitenköhän tuollaisessa tilanteessa yleensäkkin pitäisi tehdä, siis kuinka kovasti voit sanoa ettei pääluottamusmiehet soittele perään asiattomasta käytöksestä. Pitäisikö vaan että no voi voi kun et ole ainakaan viikkoon ollut töissä etkä ole mitään ilmoittanut, ei haittaa, sattuuhan sitä :) Sitten yksi siivooja soitti aamulla että minä en jaksa tulla töihin, voisitko soittaa työterveys lääkärille aikaa, HALOO. Oikeesti, miten tuollaiset pystyy elämään tässä yhteiskunnassa. Kun ei nyt huvita tulla, niin kehtaa vielä sanoa esimiehelle ihan suoraan.
Tänään tuli tosiaan pidempi reilu 9h päivä. No, täytyy ottaa se takaisin kun pystyy.
Kotona sitä samaa, ruoan laittoa, tiskejä. Sitten puoli kuusi lähdettiin Aleksin harjoituksiin, sinne johonkin Halkian/mäntsälän lähistölle. Aleksin kanssa siellä juoksenneltiin, syötiin mansikoita ja kerättiin kukkia matkalla :) Nyt olikin hieman haasteellisempi matka, siellä ei ollutkaan niitä reittejä merkitty metsään, vaan piti ihan itse osata suunnistaa kartasta ihan kokonaan. Meni minullakin sormi suuhun :) Muutenkin maasto oli mielestäni liian haastava noin pienille. Korkeus erot oli aika isoja, polut oli kasvanut umpeen. Asiasta viidenteen... sinne tulee paljon mustikoita ja varmaan sieltä löytyy paljon kanttarelleja, oli maasto sellaista. Paljon saniaisia ja sammalta.
Lopulta päästiin maaliin kun oltiin n 45min siellä rämmitty. Kaupan kautta kotiin ja kello olikin jo puoli kahdeksan.
Lotta oli taas vauhdissa. Se on jännä, miten se koko ajan haluaa olla joko Mirossa tai Aleksissa kiinni. Pojat ei saa olla hetkeäkään rauhassa kun Lotan pitää siinä olla aivan koko ajan. Ja jos pojat ei halua olla aina sen kanssa niin krokotiilin kyyneleet valuu ja sydäntä raastava itku pääsee kun kukaan ei KOSKAAN hänen kanssaan leiki.
Päätä särkee taas, kurkkua aristaa. Tuntuu kun olisi vettä nenässä. Varmaankin jonkin sortin flunssa.
Pyykkikone laulaa vielä vaan, unohdin sen laittaa päälle aikaisemmin. Pitäis hieman paikkoja järjestellä kun huomenna tulee tänne jotkut ilmanvaihto ukkelit vaihtamaan jotain ritilöitä, kansia yms juttuja uusiin.
Aamulla taas heti kuudeksi töihin, aikas mukavan kiire päivä taas. Vielä enemmän kun tänään. Pitää pomon hovikuskinakin toimia kun hän ei saa autoa ajaa nyt pariin viikkoon.
2 päivää ja sitten alkaa piiiitkä viikonloppu, olen torstain lomalla (yksi unohdettu lomapäivä). Varmaankin lähdetään torstaina jo Antaverkkaan, Riku tosin menee tampereelle vielä töihin. Heillä kun on sielläkin toimisto.
Nyt hommailemaan, uni painaa meinaan niin paljon simmuja että ei ole tosi!!!
Tänään tuli tosiaan pidempi reilu 9h päivä. No, täytyy ottaa se takaisin kun pystyy.
Kotona sitä samaa, ruoan laittoa, tiskejä. Sitten puoli kuusi lähdettiin Aleksin harjoituksiin, sinne johonkin Halkian/mäntsälän lähistölle. Aleksin kanssa siellä juoksenneltiin, syötiin mansikoita ja kerättiin kukkia matkalla :) Nyt olikin hieman haasteellisempi matka, siellä ei ollutkaan niitä reittejä merkitty metsään, vaan piti ihan itse osata suunnistaa kartasta ihan kokonaan. Meni minullakin sormi suuhun :) Muutenkin maasto oli mielestäni liian haastava noin pienille. Korkeus erot oli aika isoja, polut oli kasvanut umpeen. Asiasta viidenteen... sinne tulee paljon mustikoita ja varmaan sieltä löytyy paljon kanttarelleja, oli maasto sellaista. Paljon saniaisia ja sammalta.
Lopulta päästiin maaliin kun oltiin n 45min siellä rämmitty. Kaupan kautta kotiin ja kello olikin jo puoli kahdeksan.
Lotta oli taas vauhdissa. Se on jännä, miten se koko ajan haluaa olla joko Mirossa tai Aleksissa kiinni. Pojat ei saa olla hetkeäkään rauhassa kun Lotan pitää siinä olla aivan koko ajan. Ja jos pojat ei halua olla aina sen kanssa niin krokotiilin kyyneleet valuu ja sydäntä raastava itku pääsee kun kukaan ei KOSKAAN hänen kanssaan leiki.
Päätä särkee taas, kurkkua aristaa. Tuntuu kun olisi vettä nenässä. Varmaankin jonkin sortin flunssa.
Pyykkikone laulaa vielä vaan, unohdin sen laittaa päälle aikaisemmin. Pitäis hieman paikkoja järjestellä kun huomenna tulee tänne jotkut ilmanvaihto ukkelit vaihtamaan jotain ritilöitä, kansia yms juttuja uusiin.
Aamulla taas heti kuudeksi töihin, aikas mukavan kiire päivä taas. Vielä enemmän kun tänään. Pitää pomon hovikuskinakin toimia kun hän ei saa autoa ajaa nyt pariin viikkoon.
2 päivää ja sitten alkaa piiiitkä viikonloppu, olen torstain lomalla (yksi unohdettu lomapäivä). Varmaankin lähdetään torstaina jo Antaverkkaan, Riku tosin menee tampereelle vielä töihin. Heillä kun on sielläkin toimisto.
Nyt hommailemaan, uni painaa meinaan niin paljon simmuja että ei ole tosi!!!
sunnuntai 17. kesäkuuta 2007
Nyyh, huomenna töihin
Koko päivä se meni taas muualla. Ihan kiva niin ei tarvitse hampaita kiristellä kotona. Aamusta mentiin heti kympin aikaan isälle, sillä oli taas netti sekaisin ja Riku sitä laittoi kuntoon ja antoi neuvoja mitä pitää hankkia yms.
Siitä taas tuttaville, rakennuksille. Otettiin mukaan uudet vesipyssyt jotka eilen ostin lapsille. Lupasin että kun aurinko paistaa niin saavat ne. Joo, aurinko ei paistanut, ei sitten millään ja kyllä oli kova pala pojille. Lotta ei niinkään huutanut asiasta kun tytöt leikkivät heppaa. Ne sen joka viides sekunti vinkuen kysyi "äitii, saako jo pyssyt". Hermostuin Mirolle, sanoin että "sinä tiedät milloin saa ne, jos vielä siitä vingut niin et saa koko päivänä koska äitillä palaa nyt pinna", hän siitä otti nokkiinsa ja meni autotallin taakse ja alkoi tiiliä heittämään huutaen "äiti on ihan kakka, tyhmä kakkapää". Ehkä minä olen :)
Lopulta pilkahteli aurinko, ajattelin että nyt annan ne pyssyt että lapset hiljenee ja kuitenkin olen niinkin sinnikkäästi pitänyt sanastani kiinni ja odottanut aurinkoa :) Ovelaa!
Siellä oltiin pitkään ja minä lähdin Katjalle lasten kanssa seuraa pitämään viideksi. Tosin kyllä ei siellä tylsää/rauhallista ollut, ehei ei alkuunsakkaan :) Jessellä oli taas oma vauhtinsa päällä, Juuso veteli sen kävely häkkyrällä kukat nurin, meidän lapset (tai oikeastaan kaikki) porsasteli viimeisen päälle jäätelöllä, lamput hajoili Jessen huoneesta kun Jesse heitteli super palloa sisällä. Eli siis aika normaalia menoa niillä viidellä, tai nykyään jo kuudella. Oikeesti pystyin jo ihan melkein näkemään kuinka Katjan korvista nousi savu, se kävi kuumana. Saas nähdä kuinka käy Antaverkan pikku mökin juhannuksena kun me kaikki pakkaudutaan sinne :)
Kyllä on tylsää mennä töihin huomenna. Tänään jo "haaveilin" että jos asuisi jossain isossa talossa "maalla". Olisin kotona lasten kanssa, kuopsuttelisin vihannes maitani ja kukka puskia. Tehtäisiin vielä yksi lapsi, HUI :) Siinä sivussa voisin naapureiden lapsia hoidella. Vaikka silloin kun palasin töihin n 3v kotona olon jälkeen niin vannoin itselleni etten lapsia enään tee, enkä kotiin halua jäädä enään koskaan. Mutta nyt siitä on aikaa kulunut ja noista omista lapsista osaa nauttia ihan eri tavalla nyt. Nyt kun ajattelee sitä koti aikaa niin hulluahan se oli silloin. Mieti jos ihminen tekee kolmessa vuodessa kolme lasta, melkein koko ajan olet raskaana, hormonit jyllää miten sattuu. Koko ajan joku kainalossa, itkee. Pitää vielä koti ja mies hoitaa samalla, ei saakeli!!! Hullua se oli nyt kun ajattelee. En ihmettele yhtään miksi tein eräitä asioita silloin kun olin täysin loppunut ja lopen uupunut.
Nyt olen alkanut arvostaa lapsiani enemmän kun ne ei ole vauvoja enään. Yksi menee kouluun, toinen eskariin no kolmas kuitenkin on jo melkein 5v eli itsenäinen jos vaan jaksaa. Tai ei sitä noinkaan voi sanoa, arvostaahan niitä vauvojakin, mutta siis... varmaan tajuat mitä tarkoitan. Ne lapset tuli liian tiuhaan tahtiin, joten niistä ei ehtinyt yksilöitä nauttimaan niin kuin haluaisi. Sitä vaan otti päivä kerrallaan, yritti selvitä hengissä siitä yhdestä päivästä. Ja perkele, selvisinkin!!! Toki tuli virheitä ja mokia tehtyä, tuli otettua korvasta tai tukasta kiinni. Tuli huudettua liian herkästi. Tuli olo tiloja ja päiviä jolloin heitin hanskat tiskiin ihan kokonaan ja luovutin. Mutta minä se olin joka heräsi yöllä huutoihin, painajaisiin, nälkäisten huutoihin, istumassa -25 pakkasessa ulkona jos ei lapsi saanut turvonneelta kurkulta happea. Minä olin se joka siivosin, tein ja laitoin, järjestin juhlat ja kissan ristiäiset. Minä se olin joka uhrasin elämästäni melkein 4v olemalla kotona lasteni kanssa jotta heille jäisi hyvä muisto siitä että äiti oli kotona. Minä se olin joka unohti oman elämän oman itseni. Ja piru vie selvisin siitä aika puhtain paperein! Onhan nuo aika villejä tapauksia mutta perus terveitä ovat, aina ovat saaneet mitä ovat tarvinneet haleja, syliä, lohdutusta, kannustusta ja sitä komentoakin. Ja eikös kaikki lapset ole villejä, omalla tavallaan joskus ainakin. Eihän se ole lapsi eikä mikään jos se ei pure, potki, hakkaa, kiukkua, uhmaa, karkaa, riko tavaroita yms. ainakin joskus elämänsä alku taipaleella. Niistäkin selvisin, purin takaisin jos minua purtiin, alan vieläkin kaupassa kiukkuamaan jos lapsi minulle kiukkuaa. Niistä kaikista selviää, uskokaa pois. Ei se montaa kertaa sinua pure kun sinä puret takaisin, ei se kauaa kehtaa kaupassa kiukutella karkki hyllyn vieressä kun itse alat pomppimaan tasa jalkaa ja huudat että "haluan, ANNA" ja kukaan aikuinen ei sitä katso hymyilemättä ja jotkut jopa nauravatkin.
Kaiken tämän jälkeen haaveilen nyt siitä omasta isosta talosta maalla, ehkä vielä yhdestä (siis jos vain tämä toteutuisi, heh) lapsesta ja siitä omasta vihannes pläntistä ja kukka puskista, kotona olemisesta lasten kanssa. Mielestäni heidän paikka olisi kasvaa kotona, eikä missään hoidoissa. Vaikka täällä melkein joka päivä valitan ja nutisen tästä arjesta niin silti sitä haluaisin. Nyt kun käy töissä tähän päälle niin päivä ei riitä, ei kerta kaikkiaan se loppuu kesken. Kun mietit että nyt minun täytyy mahduttaa klo: 16.00-22.00 välille kaikki se kodin hoitaminen, lasten tarpeiden tyydyttäminen, joskus kyläily ja nykyään Aleksin harrastus niin tiukille vetää, ja sitten jää se siivous puoli vähemmälle kuin pitäisi ja se sitten harmittaa ja se kerääntyy ja kerääntyy päivä päivältä ja oravan pyörä on valmis. Kiukuttaa kun en ehdi tehdä asioita kuten haluaisin. Jos olisin kotona siellä isossa talossa maalla niin olisi kaiket päivät aikaa tehdä, ihan rauhassa. Ei, nyt pitää asua tälläisessä betoni häkkyrässä, juna aseman vieressä josta menee paloautoja joka päivä ohi. Viikonloppuina nuoriso vinguttaa renkaita ja känniläiset huutelee. Yläkerta aloittaa elämänsä vasta 22 jälkeen joka päivä, ja siellä on harras pieni pianon pimputtaja joka on harjoitellut paljon onnea vaan laulua monta kuukautta.
Johan tästä tuli taas teksti :)
Nyt pitää muistaa itse syödä, nälkä kurnii vaikka vatsa kyllä oikuttelee taas. Pitää vielä pyykkikone laittaa päälle.
Siitä taas tuttaville, rakennuksille. Otettiin mukaan uudet vesipyssyt jotka eilen ostin lapsille. Lupasin että kun aurinko paistaa niin saavat ne. Joo, aurinko ei paistanut, ei sitten millään ja kyllä oli kova pala pojille. Lotta ei niinkään huutanut asiasta kun tytöt leikkivät heppaa. Ne sen joka viides sekunti vinkuen kysyi "äitii, saako jo pyssyt". Hermostuin Mirolle, sanoin että "sinä tiedät milloin saa ne, jos vielä siitä vingut niin et saa koko päivänä koska äitillä palaa nyt pinna", hän siitä otti nokkiinsa ja meni autotallin taakse ja alkoi tiiliä heittämään huutaen "äiti on ihan kakka, tyhmä kakkapää". Ehkä minä olen :)
Lopulta pilkahteli aurinko, ajattelin että nyt annan ne pyssyt että lapset hiljenee ja kuitenkin olen niinkin sinnikkäästi pitänyt sanastani kiinni ja odottanut aurinkoa :) Ovelaa!
Siellä oltiin pitkään ja minä lähdin Katjalle lasten kanssa seuraa pitämään viideksi. Tosin kyllä ei siellä tylsää/rauhallista ollut, ehei ei alkuunsakkaan :) Jessellä oli taas oma vauhtinsa päällä, Juuso veteli sen kävely häkkyrällä kukat nurin, meidän lapset (tai oikeastaan kaikki) porsasteli viimeisen päälle jäätelöllä, lamput hajoili Jessen huoneesta kun Jesse heitteli super palloa sisällä. Eli siis aika normaalia menoa niillä viidellä, tai nykyään jo kuudella. Oikeesti pystyin jo ihan melkein näkemään kuinka Katjan korvista nousi savu, se kävi kuumana. Saas nähdä kuinka käy Antaverkan pikku mökin juhannuksena kun me kaikki pakkaudutaan sinne :)
Kyllä on tylsää mennä töihin huomenna. Tänään jo "haaveilin" että jos asuisi jossain isossa talossa "maalla". Olisin kotona lasten kanssa, kuopsuttelisin vihannes maitani ja kukka puskia. Tehtäisiin vielä yksi lapsi, HUI :) Siinä sivussa voisin naapureiden lapsia hoidella. Vaikka silloin kun palasin töihin n 3v kotona olon jälkeen niin vannoin itselleni etten lapsia enään tee, enkä kotiin halua jäädä enään koskaan. Mutta nyt siitä on aikaa kulunut ja noista omista lapsista osaa nauttia ihan eri tavalla nyt. Nyt kun ajattelee sitä koti aikaa niin hulluahan se oli silloin. Mieti jos ihminen tekee kolmessa vuodessa kolme lasta, melkein koko ajan olet raskaana, hormonit jyllää miten sattuu. Koko ajan joku kainalossa, itkee. Pitää vielä koti ja mies hoitaa samalla, ei saakeli!!! Hullua se oli nyt kun ajattelee. En ihmettele yhtään miksi tein eräitä asioita silloin kun olin täysin loppunut ja lopen uupunut.
Nyt olen alkanut arvostaa lapsiani enemmän kun ne ei ole vauvoja enään. Yksi menee kouluun, toinen eskariin no kolmas kuitenkin on jo melkein 5v eli itsenäinen jos vaan jaksaa. Tai ei sitä noinkaan voi sanoa, arvostaahan niitä vauvojakin, mutta siis... varmaan tajuat mitä tarkoitan. Ne lapset tuli liian tiuhaan tahtiin, joten niistä ei ehtinyt yksilöitä nauttimaan niin kuin haluaisi. Sitä vaan otti päivä kerrallaan, yritti selvitä hengissä siitä yhdestä päivästä. Ja perkele, selvisinkin!!! Toki tuli virheitä ja mokia tehtyä, tuli otettua korvasta tai tukasta kiinni. Tuli huudettua liian herkästi. Tuli olo tiloja ja päiviä jolloin heitin hanskat tiskiin ihan kokonaan ja luovutin. Mutta minä se olin joka heräsi yöllä huutoihin, painajaisiin, nälkäisten huutoihin, istumassa -25 pakkasessa ulkona jos ei lapsi saanut turvonneelta kurkulta happea. Minä olin se joka siivosin, tein ja laitoin, järjestin juhlat ja kissan ristiäiset. Minä se olin joka uhrasin elämästäni melkein 4v olemalla kotona lasteni kanssa jotta heille jäisi hyvä muisto siitä että äiti oli kotona. Minä se olin joka unohti oman elämän oman itseni. Ja piru vie selvisin siitä aika puhtain paperein! Onhan nuo aika villejä tapauksia mutta perus terveitä ovat, aina ovat saaneet mitä ovat tarvinneet haleja, syliä, lohdutusta, kannustusta ja sitä komentoakin. Ja eikös kaikki lapset ole villejä, omalla tavallaan joskus ainakin. Eihän se ole lapsi eikä mikään jos se ei pure, potki, hakkaa, kiukkua, uhmaa, karkaa, riko tavaroita yms. ainakin joskus elämänsä alku taipaleella. Niistäkin selvisin, purin takaisin jos minua purtiin, alan vieläkin kaupassa kiukkuamaan jos lapsi minulle kiukkuaa. Niistä kaikista selviää, uskokaa pois. Ei se montaa kertaa sinua pure kun sinä puret takaisin, ei se kauaa kehtaa kaupassa kiukutella karkki hyllyn vieressä kun itse alat pomppimaan tasa jalkaa ja huudat että "haluan, ANNA" ja kukaan aikuinen ei sitä katso hymyilemättä ja jotkut jopa nauravatkin.
Kaiken tämän jälkeen haaveilen nyt siitä omasta isosta talosta maalla, ehkä vielä yhdestä (siis jos vain tämä toteutuisi, heh) lapsesta ja siitä omasta vihannes pläntistä ja kukka puskista, kotona olemisesta lasten kanssa. Mielestäni heidän paikka olisi kasvaa kotona, eikä missään hoidoissa. Vaikka täällä melkein joka päivä valitan ja nutisen tästä arjesta niin silti sitä haluaisin. Nyt kun käy töissä tähän päälle niin päivä ei riitä, ei kerta kaikkiaan se loppuu kesken. Kun mietit että nyt minun täytyy mahduttaa klo: 16.00-22.00 välille kaikki se kodin hoitaminen, lasten tarpeiden tyydyttäminen, joskus kyläily ja nykyään Aleksin harrastus niin tiukille vetää, ja sitten jää se siivous puoli vähemmälle kuin pitäisi ja se sitten harmittaa ja se kerääntyy ja kerääntyy päivä päivältä ja oravan pyörä on valmis. Kiukuttaa kun en ehdi tehdä asioita kuten haluaisin. Jos olisin kotona siellä isossa talossa maalla niin olisi kaiket päivät aikaa tehdä, ihan rauhassa. Ei, nyt pitää asua tälläisessä betoni häkkyrässä, juna aseman vieressä josta menee paloautoja joka päivä ohi. Viikonloppuina nuoriso vinguttaa renkaita ja känniläiset huutelee. Yläkerta aloittaa elämänsä vasta 22 jälkeen joka päivä, ja siellä on harras pieni pianon pimputtaja joka on harjoitellut paljon onnea vaan laulua monta kuukautta.
Johan tästä tuli taas teksti :)
Nyt pitää muistaa itse syödä, nälkä kurnii vaikka vatsa kyllä oikuttelee taas. Pitää vielä pyykkikone laittaa päälle.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)