Taas yksi viikko takana. KUUKAUSI tuli täyteen ilman tupakkaa :)

No jeh, ikinä en olisi uskonut olevani tässä tilanteessa, kuukausi lopetuksesta. Tämä viikko ollut aika paha. Mutta hyvin olen selvinnyt niistä hetkistä kun olisi tehnyt mieli mennä ostamaan se pirun aski. Vatsa on jonkun verran ollut paremmassa kunnossa tällä viikolla. Turvotusta on kyllä vaikka muille jakaa mutta tänään sekin tuntuu helpottavan edes hieman tai ainakin näin aamusta tuntuu hyvältä.

Tänään on erikoinen päivä, töissä siis. Minun piti tänään viedä lapset aamulla kun Riku meni helsinkiin koulutusta pitämään ja tänään oli myös Aleksin koululla luomu aamiainen koko perheelle ja sinne menin lasten kanssa kahdeksaksi. No, lopulta olin töissä vasta 9 jälkeen ja päivähän loppuu jo 12.00 niin 3h ehtii vaan töissä olemaan ja sama maanantaina :) No, onneksi pomo on ymmärtäväinen. Nyt kello lähenee jo kymmentä ja odottelen muita joka perjantaiselle kahvi hetkelle jolloin me kolme istutaan yhdessä alas ja joku aina tuo jotain kahvin kanssa. Meneehän se työpäivä näinkin :)

Joo siitä piti kertoa kun soittelin neuvolaan ja olisin halunnut varata ajan sinne kierukan laittoon kuukauden päähän (vaikka siis tässä kuussa olisi jo pitänyt vaihtaa). Noh, vastaus oli että ehkä tulevan lakon takia he ei varaa tälläisiä aikoja, vain akuutit hoidetaan. Menin aivan sanattomaksi kun he sanoivat että soita ensi kuussa ja varataan se aika Tammikuulle. Se kyllä vannoi että ehkäisy toimii vielä silloinkin. Parempi olisi toimia!
Puhuin siinä samalla itsestäni, kummista naisten vaivoista mitä en tässä nyt lähde kertomaan sen enempää jos joku mies vaikka lukee :) Väsymyksestä, unettomuudesta ja näistä helvatun hormooneista mitkä heittää härän pyllyä. Sanoin suoraan että olen pari viikkoa epäillyt olevani raskaana mutta en nyt kuitenkaan ole. Oireet aivan samanlaisia. Tokaisi täti puhelimessa että rouvalla kuulostaisi olevan PMS, olin että tä, ei minulla ole koskaan aikaisemmin ollut. Aikamme puhuttuamme selvisi että monet asiat vaikuttaa esim. tupakan lopettaminen, elämän tilanne, ikä (siis kun lähestyy sitä 30v)... Onpas tosi kiva näiden hormoonien kanssa olla, yksi päivä katselin netistä videoita You Tubesta ja siellä oli yhdysvaltalainen tyttö ryhmä joka vaan tanssi, ei sen kummempaa. Ja minä minä tein, ALOIN ITKEMÄÄN :) Haloo!!!! Tälläisiä tulee milloin missäkin, auton ratissakin olen itkua vääntänyt enkä edes tiennyt tarkkaan syytä. Niin oma äiti tulee aina mieleen :) Se oli sellainen pillittäjä, herkkä ihminen. On tämä naisen elämä kummallista :) Ja nyt sen kamala Jokelan tapahtumien takia olen itkeskellyt, eilen kylläkin. Ajattelin että mitäs jo minun lasteni koulussa tollaista tapahtuisi, hui. Niin ja kummaa unta olen nähnyt pari yötä sitten. Minä olin kuollut ja enkelinä lentelin ja katselin omien lasten touhuja.

No nyt pitää lopetella...

Viikonloppuna ensin migreeniä sitten siivoomista. Lopulta Aksu sai 2 pokaalia suunnistuksesta :)

Perjantai lauantai välisenä pää kipu alkoi vaivaamaan ja aamulla tajusin sen olevan migreeni. Riku nousi lasten kanssa ja antoi minun olla sängyssä vielä. Nappasin panacodin ja painuin peiton alle pimeään. Onneksi parin tunnin päästä kipu sen verran hellitti että pystyin jo katselemaan ympärille ja sängystä pääsin ylös. Mutta migreeni ilmoitteli itsestään vähän väliä koko viikonlopun. Lauantaina kyllä siivoilin hieman kotia. Mitäs me muuta tehtiin... illalla käytiin vankilalla. Päivällä lapset oli pihalla aika paljon, en edes muista mitä puuhattiin. Ei paljon mitään, erikoisempaa ainakaan. Normaalia perhe elämää, oleskelua ja lasten kanssa tappelua. Tuosta tulikin mieleen kun Riku eilen huomasi millä lailla Aleksi käyttäytyy minua kohtaan kun Riku ei ole kotona :) Oli isä ihmeissään :) Se on kun pikku murrosikäinen :) Se pokkana sanoo/huutaa minulle "ole hiljaa, älä puhu mulle yms yms...". Riku karjaisi Aleksille että anteeksi mitä, kuinka sinä puhut äidille!!! SINÄ olet hiljaa jos äiti niin sanoo eikä äidin tarvitse olla hiljaa. Sanoinkin Rikulle että Aleksin käytös muistuttaa kun alkavaa murrosikää, vaikka eihän se tule vielä moneen vuoteen. Noh, onneksi tuo vielä tottelee kuitenkin, tosin tappelun ja huudon jälkeen vasta mutta tottelee kuitenkin :) Hermoja vaan vaaditaan. Mutta jos en saa tätä nukkumis hommaa sujumaan niin hermoja ei ole.

Eilen oltiin kaupoilla, ostettiin lapsille talvi tamineet, huh huh. Hyvä etten pyörtynyt monestakin syystä :) Ensiksi kun koko reissu maksoi n 180e ja tuossa hinnassa ei ole vielä talvi kenkiä, vasta ulkovaatteet. Toinen syy oli se kun Lottaa pyöritettiin vaikka kuinka monessa kaupassa eikä tyttö hyväksynyt mitään vaatetta. Ja kokemuksella sanon että jos hän ei tykkää jostain niin se ei sitä pidä ja se on vissi se! Noh, loppuen lopuksi järvenpäästä löydettiin neidille ulkovaatteet. On se vaikeaa noilla tytöillä. Aleksikin ihan selvästi alkaa kasvamaan, tarkoitan siis että kaupassa hyökkäsi heti muotivaatteiden kohdalle ja niitä katseli, ei vilkaissutkaan tavallisia Reiman tai Lassien vaatteita. Olisi halunnut välttämättä sellaisen maastotakin mutta ei ostettu, vielä ainakaan. Katsotaan josko myöhemmin ostaa sille jotain "muodikasta" mikä on cool :) Mutta nyt ostettiin sellaiset mitkä kestää kulutusta, vettä ja kylmää siis ihan tyhmät kuulemma :) Vauvat pitää sellaisia :) Ja sitten tumppuja ei voi kuvitellakkaan että niitä pitäisi, eihei todellakaan. Ne vasta vauvojen vaatteita onkin. Mielummin jää sisälle kun laittaa tumput käteen :)

Eilen Aleksilla oli suunnistuksen palkintojen jako tilaisuus ja Aleksi sai siis 2 pokaalia. Poika oli innoissaan kotiin päästyään. Miro alkoi itkemään kun hän ei saanut yhtään palkintoa :) Puhuttiin sitten että Miro saa alkaa keväällä suunnistamaan jos tahtoo, kun alkaa olla niin vanha sitten ja sitten saa omia palkintoja.

Nyt kello on jo kolme, pitää ruokaa alkaa laittamaan ja lapset komennnan pihalle hetkeksi.