No jeh, ikinä en olisi uskonut olevani tässä tilanteessa, kuukausi lopetuksesta. Tämä viikko ollut aika paha. Mutta hyvin olen selvinnyt niistä hetkistä kun olisi tehnyt mieli mennä ostamaan se pirun aski. Vatsa on jonkun verran ollut paremmassa kunnossa tällä viikolla. Turvotusta on kyllä vaikka muille jakaa mutta tänään sekin tuntuu helpottavan edes hieman tai ainakin näin aamusta tuntuu hyvältä.
Tänään on erikoinen päivä, töissä siis. Minun piti tänään viedä lapset aamulla kun Riku meni helsinkiin koulutusta pitämään ja tänään oli myös Aleksin koululla luomu aamiainen koko perheelle ja sinne menin lasten kanssa kahdeksaksi. No, lopulta olin töissä vasta 9 jälkeen ja päivähän loppuu jo 12.00 niin 3h ehtii vaan töissä olemaan ja sama maanantaina :) No, onneksi pomo on ymmärtäväinen. Nyt kello lähenee jo kymmentä ja odottelen muita joka perjantaiselle kahvi hetkelle jolloin me kolme istutaan yhdessä alas ja joku aina tuo jotain kahvin kanssa. Meneehän se työpäivä näinkin :)
Joo siitä piti kertoa kun soittelin neuvolaan ja olisin halunnut varata ajan sinne kierukan laittoon kuukauden päähän (vaikka siis tässä kuussa olisi jo pitänyt vaihtaa). Noh, vastaus oli että ehkä tulevan lakon takia he ei varaa tälläisiä aikoja, vain akuutit hoidetaan. Menin aivan sanattomaksi kun he sanoivat että soita ensi kuussa ja varataan se aika Tammikuulle. Se kyllä vannoi että ehkäisy toimii vielä silloinkin. Parempi olisi toimia!
Puhuin siinä samalla itsestäni, kummista naisten vaivoista mitä en tässä nyt lähde kertomaan sen enempää jos joku mies vaikka lukee :) Väsymyksestä, unettomuudesta ja näistä helvatun hormooneista mitkä heittää härän pyllyä. Sanoin suoraan että olen pari viikkoa epäillyt olevani raskaana mutta en nyt kuitenkaan ole. Oireet aivan samanlaisia. Tokaisi täti puhelimessa että rouvalla kuulostaisi olevan PMS, olin että tä, ei minulla ole koskaan aikaisemmin ollut. Aikamme puhuttuamme selvisi että monet asiat vaikuttaa esim. tupakan lopettaminen, elämän tilanne, ikä (siis kun lähestyy sitä 30v)... Onpas tosi kiva näiden hormoonien kanssa olla, yksi päivä katselin netistä videoita You Tubesta ja siellä oli yhdysvaltalainen tyttö ryhmä joka vaan tanssi, ei sen kummempaa. Ja minä minä tein, ALOIN ITKEMÄÄN :) Haloo!!!! Tälläisiä tulee milloin missäkin, auton ratissakin olen itkua vääntänyt enkä edes tiennyt tarkkaan syytä. Niin oma äiti tulee aina mieleen :) Se oli sellainen pillittäjä, herkkä ihminen. On tämä naisen elämä kummallista :) Ja nyt sen kamala Jokelan tapahtumien takia olen itkeskellyt, eilen kylläkin. Ajattelin että mitäs jo minun lasteni koulussa tollaista tapahtuisi, hui. Niin ja kummaa unta olen nähnyt pari yötä sitten. Minä olin kuollut ja enkelinä lentelin ja katselin omien lasten touhuja.
No nyt pitää lopetella...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti