maanantai 8. lokakuuta 2007

Maanantaita ja savuton elämä lähestyy

Todellakin hieman jännittää kuinka sitä "osaa" olla ilman sauhuttelua. Kuinka ne tilanteet missä on aina sytyttänyt sen tupakan niin handlaa sitten. Olen kovasti tehnyt itse pohdiskelu. a tämän kanssa jotta olen henkisestikkin valmiina lopettamaan loppu elämäkseni. Olen tullut siihen tulokseen että olen enemmänkin sellainen sosiaalinen tupakoitsija. Eli siis tietyt tilanteet vaati aina sen sytyttämisen. Kahvin kanssa, ruoan jälkeen, kun muutkin menee, ravintolassa (nyt ei tosin saa edes), aina kun käveli autolle mm. Sitä aina poltti vaikka ei edes tehnyt mieli. Ja sitä kun 14v tekee niin paha se on opettaa itsensä pois siitä. Luin jostain hassun jutun aiheesta, meni jotenkin niin että aivot tekee vuosien saatossa samoista toistoista siltoja aivoihin joten ihmisen ei tarvitse edes asiaa sen enempää miettiä kun se tekee sitä automaattisesti. Mutta sitten kun joskus siitä jostain tavasta pitää päästä eroon niin se onkin todella vaikeaa kun aivot tekisi sen automaattisesti ja menee häkellyksiin kun ei saakkaan niin tehdä. Aivot tarvitsee vähintään 20 000-30 000 sitä toista toistoa ennen kun alkaa unohtamaan hieman sen vanhan ja omaksuu sen uuden. Ja siltikin se välillä putkahtelee mieleen. Tämä toiston määrä vastaa noin suuripiirtein 7v elämästä.
Eli meidän Mirollakin on aikamoinen urakka edessään. Tänään meinaan oltiin fysioterapiassa ja todettiin että Miron jalat ovat jäykät, siis lihakset. Ja ne kun ei anna periksi niin siksi varvastaa. Ja siitä on myöskin kehittynyt todella paha tapa vuosien saatossa ja toisaalta se ei edes tiedä että on olemassa parempi tapa kävellä. Niin nyt Miron pitää opetella kävelemään uudelleen ja jotta se onnistuu, niin lihakset pitää saada venymään ja rennommiksi, joka nyt ei onnistu. Joka päivä jumppaillaan tiettyjä liikkeitä kotona ja lopuksi venytellään ja sitä venyttelyä saa tehdä niin monta kertaa päivässä kun haluaa. Ja sitten vasta kun lihakset antaa periksi niin opetellaan kävelemään oikein. Huh, jumppari sanoi että tämä ei olekkaan mikään pieni juttu. Ja nyt joulukuuhun asti kokeillaan kotona tätä hommaa ja katsotaan sitten uudelleen. On tässä taas kaiken laista....!!!

Eilen olin iltasella lenkillä. Ja ihan huvikseni kun en sauvoja ottanut niin ajattelin juosta. Hitsi vie kun ihmettelin :) Juoksin yhtä kyytiä 6km, siis ihan koko ajan pysähtymättä :) Vauhtihan ei ollut huima, löysin kivan tahdin jolla jaksoin. Riku ihmetteli kotona saavutusta :) Taitaa tuo tupakointi kuitenkin pikkusen vaikuttaa kuntoon :) Siis KOSKAAN elämäni aikana en ole jaksanut juosta noin, en koskaan :) Kyllä se vaan motivoi lisää lopettamiseen.

Menee jo telkasta ohjelma, pakko lähteä katsomaan sitä.

Ei kommentteja: