Katselin että heinäkuussa viimeksi kirjoittelin tänne, pikkusen pitäisi hidastaa tahtia :) No ei... en vaan ole tätäkään muistanut.
Eipä tässä sen kummempaa ole tapahtunut. Töissä menee tosi kivasti ja nautin uudesta työstä, tosin välillä on niitäkin päiviä että mieli tekisi päätä hakata seinään. Mutta eikös kaikilla niitä ole.
Lotan migreeni on hieman ikävämpi homma. Elokuussa saatiin lääkitys, Propral. Hommattiin kunnon aurinkolasit yms. Hieman se auttoikin. Kun koulut alkoi kohtauksia tuli aina vaan enemmän. Olin yhteyksissä lasten neurologiin useaan otteeseen ja asiasta keskusteltiin. Lopulta käytiin neurologilla taas ja annostusta lisättiin kolmeen kertaan päivässä. Kouluun ja iltapäiväkerhoon olin yhteydessä että he korjaisivat rikkinäiset lamput ja muut altistavat tekijät pois. Taas oli hetki parempi, kun taas ne alkoi. Sitten neurologi oli sitä mieltä että nyt vaihdetaan lääkitys, ja saatiinkin kunnon "kamaa", Emconcor mutta vain puolikas päivässä. Ja sitten alkoi kyttääminen mahdollisista sivuvaikutuksista kun on vahva verenpaine ja sydänlääke lapselle siis. Aika kivasti taas meni tovi. Mutta nyt taas ollaan kolme viikkoa kärsitty niistä. Ensin oli vaan 2 kertaa viikossa mutta viime viikolla oli 3 kohtausta. Samperi sentään, noh maanantaina soitin neurologiselle että nyt TAAS näin ja hoitaja oli kummissaan. Torstaiksi minulla oli jo aika puhelintunnille lääkärille mutta halusin jo soitella. Juttelin vain hoitajan kanssa nyt ja keskusteltiin mikä kumma ne voi aiheuttaa. Hän kertoi että yksi mahdollinen altistava tekijä voisi olla verensokerin tasapainon heiluminen. Eli jos nousee ja lastee rajusti päivän aikana niin jotkut saa siitä kohtauksia. Nyt päätettiinkin yhdessä että aloitetaan kokeiluksi toisin sanoen diabeetikon ruokavalio. Tarkoittaa lähinnä sitä että pidetään verensokeri mahdollisimman tasaisena koko päivän. Paljon kuituja, ruisleipää, kasvisia, puuroa jotta Lotta saisi niitä hitaasti imeytyviä hiilihydraatteja, ettei se sokeri pompi päivän aikana. Tarkoittaa sitä että aika rajusti lähti pois syömisiä. Jugurtit, rahkat, murot, kaikki herkut, vaalea leipä, kiisselit yms. Kaikki missä on sokeria tavallista enemmän. Tosin hyvä pointti on se, että jos se nyt syö jotain noista kuitenkin niin kuolemaksi se ei ole. Iltapäiväkerhossa ne ei oikein tykännyt, siellä kun melkein on pelkkää kiisseliä, jugurttia, rahkaa. Mutta olin aika tiukkana kun sanoin että kyllä pitää löytyä leipä pala tai edes näkkäriä. Eiköhän ne ollut tänään antanut sille jo kiisseliä siellä, perhana!!!!
Meinasin että jos torstaina on lääkäri samaa mieltä tuon ruokavalion kanssa niin se saa kirjoittaa kouluun ja ilttikseen lapun Lotan ruokavaliosta ja sitten jos vielä antavat niin kuulla saavat. Tosin kyllä, ei ne kohtaukset välttämättä tästäkään johdu mutta jostain sitä syytä on lähdettävä etsimään.
Mitähän tässä muuta olisi... työn haittapuoliin kuuluu ilmeisesti nuo tulehdukset käsissä. Oikea ranne ollut tulehtuneena jo kohta kolmatta kuukautta, välillä parempi ja välillä huonompi. Siitä on tullut sellainen jäykkä/ kipeä, ja puristus voimaa siinä ei paljoakaan ole. Kyselin jo työterveyshuollosta lainaan tarralla kiinnitettäviä rannetukia mutta eivät ole vastanneet vielä, meni asia ihan fysiatrille asti kuulemma :) Kai ne tulee kohta joukolla katsomaan työasentoja toimistolle.
Minulla itsellä on alkanut/ alkamassa se kuuluisa kolmenkympin kriisi. Ihan kamala juttu! Sitä pohtii että tässäkö tämä minun surkea elämä on ja mitään en ole saanut aikaiseksi vaikka kohta jo kolmekymmentä, muutenkin itsestä on tullut ruma lehmä. Sitä vertaa itseään niihin 20v nuoriin ja laihoihin naisiin. Viime lauantaina tuli oikein pakokouhu kun oltiin Rikun kanssa tanssimassa ja oluella. Alkoi NIIN ahdistamaan oma itsensä ja hävetti aivan sairaasti (tyhmää ehkä jonkun mielestä joo, mutta minkäs teet), komensin Rikulle että nyt ME mennään kotiin nukkumaan kun kohta alan itkemään. Koko matkan paasasin ja Rikua lähinnä hymyilytti koko asia, ei se tajua ollenkaan :)
Vaikka kuinka syöt hyvin ja käyt lenkillä välillä/ kotona poljen pyörällä niin ei ne kilot kuule lähde sillä tavalla kun 20 vuotiailla, ihan kamalaa. Tästä se alamäki lähtee... :) Äh nyt ei voi kirjoitella enään asiasta.
Nyt voisin lähteä katsomaan BB ja nukkumaan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti