Katselin tänään erästä ohjelmaa illalla. Siinä oli suurperheen yksinhuoltaja äiti. Keskusteltiin hänestä ja hänen lapsistaan. Kuuntelin ja luin mitä hän puhui, arjesta, jaksamisesta, rutiineista, lapsista... kaikesta. Tuli mieleen, että aivan kun omasta suustani olisi tulleet nuo asiat.
Psykologi sanoikin hänelle, että hän huomasi kuinka tämä äiti ei osaa tai tietämättään ei halua pysähtyä kertaakaan päivän aikana, voi vaikka alkaa miettiä asioita omalta kantilta, voi tulla oma henkinen ja fyysinen väsymys mieleen. Mutta kun tekee robotin lailla aamusta yö myöhään asioita, touhuaa, siivoaa niin ei ole aikaa miettiä asioita. Ja joskus kun yöllä ei meinaa uni tulla, niin silloin ne ajatukset valtaa mielen ja niistä et pääse millään eroon. Kunnes lopulta nukahtaa aamuyöstä ja aamulla huomaa nukkuneensa pari tuntia vaan. Niin on seuraava päivä taas pilalla, väsymuksen takia.
Niin, oravan pyörä, millä sen katkaisee? Jos ei osaa rentoutua ilman tätä hälinää, mutta silloinkaan ei todellakaan osaa rentoutua? Jos joskus sen ihan pienen ajan ottaa itselle, vaikka vaan ruokakaupassa yksin käynti, niin miksi sitä pitää painaa tuplasti töitä illalla? Mistä kummasta ihminen oppii tälläisen "elämän tavan"? Ja jos kuitenkaan siihen ei ole tyytyväinen, millä omatunto antaa periksi?
Ajatuksia taas heräsi miljoonia tuon ohjelman myötä. Olenkin joskus ajatellut, haluaisin alkaa tekemeään omia muisteloita. Aloittaisi sieltä ihan pienestä, niin pienestä kun muistaa. Paljon on asioita mitä en ole sanonut kenellekkään, tai vaan ihan yksi ihminen tietää. Jos asiat, hyvät ja huonot, kirjoittaisi niin samalla niitä pystyisi työstämään ja ehkä käsittämään miksi minä olen minä, miksi olen tälläinen.
Ehkä joskus antaisin sen jollekkin luettavaksi, syvimmät ajatukseni.
Muita asioita välillä... Lotta oli tänään kummallinen. Kiukkuinen ja väsynyt. Ei jaksanut kauppaankaan lähteä, vaikka yleensä se lähtee aina minun kanssa kun pääsisi kahdestaan (äitin kulta :) ) Makasi vaan sohvalla, söi ja jatkoi makaamista. Posket hieman punoitti... saas nähdä mitä tästä tulee. Illalla sängyssään itsi vuolaasti, että pelottaa saada unta. Se on taas peruja (veikkaan ainakin vahvasti)öisistä epilepsia kohtauksista kun se herää aina niihin. Lopulta otinsen sohvalle, missä katselin telkkaa. Niin tyttö nukahti istuvilteen, minun käteen tarrautuneena, voi minun pientä ressukkaa :(
Olihan kyllä Lotta tänään serkkunsa kanssa uimassa, jotenkin sekin saattoi rasittaa sitä. Tässä vaiheessa kun lääkitystä kokeillaan ja se ei oikein tehoakkaan vielä, niin pitäisi varoa sitä rasittamista. Ehkä se oli sitä, tai sitten jotain muuta... ehkä lääke... ehkä jotain...
Miron kanssa käytiin kaupassa. Vaarille (minun isälle) hankittiin lahja ja ruokakaupan kautta kotiin. Isällä on synttärit perjantaina ja niitä mennään juhlimaan.
Huomenna Miro pääsee kaverinsa synttäreille ja niitä poika odottaa kovasti.
Aleksi soitteli taas mökiltä, ihan niin kuin joka päivä tässä. Innoissaan kertoi kun oli tänään tuhlannut kaikki loma rahansa, mummu oli vienyt heseen ja ukkikin oli jotain kivaa taas ostanut. Kuulemma on junaliputkin ostettuna valmiiksi, ja vannotti minua tulemaan hakemaan sitten tulopäivänä asemalta :) Onhan se siellä ihan selvästi nauttinut, joka päivä kaikkea uutta ja kivaa mummu ja ukki keksii. Kolmistaan leikkivät kaikenlaisia leikkejä.
Kello on taas melkein 23.00, jospa sitä saisi kohta unesta kiinni. Eilen EI SITTEN MILLÄÄN tullut uni. Katselin 01.40 kelloa, eikä väsyttänyt. Tänään illalla n. vaille kuusi olisi väsyttänyt hirveästi, mutta kauppaan oli mentävä.
Huomenna keskiviikko, mitähän päivä tuo tullessaan :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti