Yöllä minä pyörin ja hyörin taas, katselin kelloa alvariinsa. Lottakin änkesi väliin jossakin vaiheessa ja se siitä yö unesta sitten. Kuitenkin olin nukahtanut jossain vaiheessa ja 8.30 vasta Miro heräsi. Kurkku oli kun raastin rauta, onteloita pakotti ja oli usvainen olo eli silkkaa flunssaa.
Aamu päivä meni siitä kotona ollessa ja muksut saivat pelata tunnin verran. Sitten jo lähdettiin 12 aikaan isälle käymää. Se ressukka ei ole mikään tekniikan ihmelapsi ja Rikun piti taas katsoa tietokonetta ja sitä uutta kameraa. Isä antoi Rikulle rahaa, sen pitää ostaa sille uusi modeemi ja ens kerran Riku päivittää heidän digiboksin. Eiralle näytin Mirkan blogia missä on hänen risu töitään ja eira hullaantui niistä, varmaankin meinaa tilata jotain.
Siellä oltiin itse asiassa 3h, Riku katsoi formuloiden lähdön ja siitä vietiin Riku sinne rakennuksille ja minä ja lapset mentiin katjaa piristämään. HUOH, oli siellä menoa taas :) Tällä kertaa ei hajonnut mitään, mikä on positiivista. Sanoin katjalle että sen pitää päästä ulos, pois kotoota ILMAN lapsia. Itse tunnistan itseni mikä olin silloin kun olin kotona lasten kanssa. Ja tiedän vaikka hän ei myönnäkkään että hänellä on voimat lopussa kokonaan. Sen kyllä huomaa. Kaikkensa antaa perheelle niin huonosti siinä käy kun unohtaa itsensä. Nyt pitää hoksottimet laittaa miettimään mitä sille keksisi!!!
Kumma kipu taas palasi kurkkuun, katsoin sinne niin kaksi isohkoa paisetta komeilee siellä. Toinen nielussa ja toinen kielen sivussa.
Kuudeksi mentiin Rikua hakemaan. He olivat juuri tilanneet pizzaa ja sitä sitten siellä vielä syötiin.
19 jälkeen oltiin kotona vasta, lapset käy yli kierroksilla apuva!!! :)
Riku pesi ne (mikä lie pistos siihen tullut kun itse ehdotti, heh) ja annoin vielä jugurttia ja kummasti kun puhutaan nukkumaan menosta niin ihan kamala nälkä yllättää vaikka juuri syötiin pizzaa :)
Nyt ovat sängyissään. kello on 21.10 ja pitää nyt lähteä, Aleksin ja Marjan juna tulee puolen tunnin päästä Tikkurilaan.
KYLLÄPÄ ON OLLUT POIKAA IKÄVÄ.... tänään uskalsin sen sanoa sille puhelimessa. Ennen en uskaltanut kun ajattelin jos hänelle iskee kova ikävä kun avaan suuni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti