Eilen illalla sängyssä mietiskelin taas kaiken laista kun nukkumattia odottelin.
Joo yksi juttu jäi sanomatta eilen. Minulle meinasi käydä aika paha tapaturma kotona. Aleksi siinä kyöhnäsi ja hinkusi syliin. Olin ensin että ei, ei äiti jaksa nyt nostaa. Sanoin kuitenkin että no joo, odota hieman. Olin seisovilleni, aleksi seisoi edessäni ja PAM se pomppasi ja sen pää osui suoraan minun leukaan, sattui niin pirusti ja aleksia tietenkin myös. Hieman jäi kieli väliin ja verta tuli. Sanoinkin että onni onnettomuudessa, jos olisi kieli jäänyt kunnolla väliin se olisi haljennut ihan varmasti. Nyt siinä on paukama reunassa ja on sekin kyllä kipeä.
Päätin aamulla että tämä päivä on oltava parempi kun pari edellistä. Nappailen vaikka lääkkeitä niin olo olisi parempi. Tosin olen yrittänyt välttää niitä, kun jos nappailen lääkkeitä niin olo paranee mutta tauti itsessään ei lähde ja sitä tulee rehkittyä ja tämä voi pahentua mutta nyt se on voi voi. Eihän kukaan jaksa tälläsitä kamalaa väsynyttä huutavaa äiskää. Nyt tuntuu räkää olevan keuhkoissa asti, ja nyt aamusta hieman on keuhkoihin sattunut. Saa nähdä mitä se kehittää.
Rikullakin on huomenna synttärit, pitää tänään lasten kanssa kehitellä jotain ylläriä :) Tässä toimistolla istuskelen ja pomoa odottelen, taitaa kyllä olla parempi lähteä yksinään edeltä että saa tehtyäkin tänään jotain :) Kuitenkin työaikaa on jäljellä enään n. 3.5h :) Tein juuri tuollaista suurustettua kanakeittoa, kuppiin laitettavaa keittoa. On muuten hyvää, suosittelen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti