Aamulla TAAS väsymys oli ylitepääsemätön, Riku yritti että nouse jo (kun torkkua painoin koko ajan). Sille hermostuin, Joo joo tiuskasin. Otti niin päähän kun hän vaan vaihtaa kylkeä.
Lotan huoneessa yöllä oli vanha eukko vaatekaappien vieressä jota piti etsiskellä, loppuen lopuksi Lotta tuli väliin nukkumaan.
Mikä kumma unitauti minuun iskenyt, haluasi vaan nukkua koko ajan. Liekkö joku syys juttu tms.
Töissä oli rentoa, ei paljon edes töitä ollut :) Huomenna ei ole senkään vertaa. Tosin tuolla alalla saattaa asiat kääntyä pää laelleen hetkessä.
Olin lapsia hakemassa niin jo heti siellä parkkipaikalla alkoi kiukkuaminen, kuka istuu missä istuu, miksi näin, miksi ei noin, miksi aina tuo, mä en saa koskaan, MÄ HALUUN!!!!! Vuoron perään Miro ja Lotta. Aleksi kun saapui kaikessa komeudessaan koulusta alkoi kolmen kimppa uhmaamisessa, raivoamisessa, ADHD käyttäytymisessä. Oma väsymys oli todella kova, ja ilmoitinkin että äiti hetken lepää sohvalla ja TE katsotte HIIREN HILJAA piirrettyjä. Sain torkuttua n 10min siinä kun iski ahaa elämys, meillä ei ole ruokaa ja kello oli kolme.
Hirveän kinastelun kautta sain lapset yleensäkkään liikkeeelle. Ne olisi halunnut ottaa omat rahat mukaan ja ilmoitin että lauantaina saa, ei nyt. Ei se käynyt laisinkaan... "sitten mää en lähe" ilmoitettiin. "ja tehän muuten lähdette" ilmoitin, "katsotaanko lähdettekö vai ette, sopii nyt kokeilla", eivät kokeilleet :) Kaupassa, aah niin ihana reissu. Lotta ärsytti Aleksia aivan koko ajan, ja nauroi paskaset naurut. Muutenkin kaikki kolme kärsi vähintäänkin ADHD:sta eikä niin lievästä. Ja minä yritin olla rauhallinen ja voi että kun hävetti :) En saanut oikeasti mitään kontaktia lapsiin. Minä kun en kaupassa haluais räjähtää kaiken kansan kuullen. Tietenkin jos pinna napsahtaa niin se napsahtaa, minkäs sille mahtaa :)
Miro sitten sai kamalan raivokohtauksen. Kun minä otin vahingossa muro paketin, kun en tiennyt hänen haluavan ottaa sitä. Ja toinen paketti ei kelvannut ollenkaan. Se kirjaimellisesti heittäytyi prisman muro hyllyn eteen ja huusi niin perkeleesti, karjui ja huusi. Nousi ylös ja hyppi tasajalkaa, ja huusi. "äiti on paska, äiti on paska" se karjui. Sillä oli jo sellainen pilke silmäkulmassa minkä olen oppinut että kohta se käy päälle. Ihme kyllä en hermostunut vaan rauhallisesti puhuin sille ja katselin samalla riisejä. Sanoin ettei tuo auttaisi ollenkaan, jää vaikka siihen huutamaan, huutamalla et mitään saa periksi sen tiedät, ja äiti ei laita sen takia muro pakettia hyllyyn takaisin että sinä saisit sen ottaa sieltä, ensi kerran on sinun vuoro yms yms. Ihmiset tuijotti ja yksi äiti tuli sanomaan että kuinka sinä pysyt noin rauhallisena, hän aina räjähtää :) Sanoin että nyt jo hävettää ja jos huutaisin niin hävettäis vielä enemmän ja kyllä tuo tuosta tokenee kun on hetken saanut huutaa, ei se tänne kuitenkaan jää :) Ja nainen vaan että, niin ja mahtuuhan tänne kauppaan ääntä :) Kuljin pikku hiljaa eteen päin ja kun miro oli päättänyt että hän ei kävele niin se laahusti pepullaan käytävää ja huusi. Olin etten huomaisikaan koko juttua niin ei se kiinnostanut Miroa enään, raukka yritti saada jotain huomiota kiukutteluun :) Samalla tässä välillä Lotan ja Aleksin välinen episodi jatkui, sisällä keitti pirusti mutta kaupassa en räjähtänyt.
Lopulta kun oltiin maksettu ja mentiin syrjemmälle niin juteltiin Miron kanssa ja selitin asian kunnolla ja sovittiin että ensi kerralla hän ottaa murot hyllystä :) Mirollekkin tuli parempi mieli ja itsekkin totesi että tyhmästä asiasta kiukkusi, mutta kuulemma sille ei voi mitään. Jos kiukku iskee niin se iskee ja sille ei voi mitään :)
Jo sitten seuraavat huuto kohtaukset tuli Lotalta ja parkkihallissa, mutta se johtui vaan siitä kun ei saanut poikia pompoteltua :) Ja se on Lotan viimeinen oljenkorsi, ei auttanut joten huuto oli kova!
Koko helkutin päivä meni näissä merkeissä, Riku kun tuli kotiin ja syötiin ja eikös ruoka ollut erikois pahaa kun keitossa oli juureksia. Ilmoitin että jos ette nyt syö samat ruoat odottaa iltapalalla ja jos ette silloinkaan isi tarjoilee sitä aamupalaksi. Ja sanoin että keitin sitä jauhelihakeittoa sen verran että huomennakin sitä syödään :) otti koville lapsilla, varsinkin Aleksille :) Rikulle sanoin että aivan varmasti tarjoilen sitä nyt huomennakin, ei ole kiva heittää aina kamalat kasat ruokaa roskiin kun lapset ei syö.
Oltiin vankilalla kahveilla iltasella ja mummukin oli ihmeissään lasten käyttäytymisestä. Ilmi eläviä ADHD lapsia sanon minä :)
Nyt kello on 21 ja ne nukkuu, tai luulen ainakin niin. Veikkaan että olivat eilisestä niin kierroksilla vielä ja uni velkaa tuli että vaikutti tämän päivän käytökseen, ja tietenkin sanontahan kuuluu: Joukossa tyhmyys tiivistyy!!!!!
Huominen on varmasti parempi.
Oma väsymys on edelleen vaan aivan sietämätön, helkutti. Nyt keitän teetä ja menen katsomaan Grayn Anatomiaa ja sitten aa aa jotta jaksaa herätä kuudelta!!!!
Torstai toivoa täynnä :) Pakko ajatella positiivisesti!!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti